Eläköön se ero

(Julkaistu Suomenmaassa 10.6.2014)

 
Poliittiset kilpailijat nimittävät mielellään keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyötä porvaripohjaksi. Keskusta niputetaan siinä osaksi oikeistoa.

Aika ajoin joku myös tokaisee, että keskusta ja kokoomus ovat samasta puusta veistettyjä. Ehdotettiinpa ennen eurovaaleja yhteistä ohjelmalinjaustakin seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksen suunnalta on voimaintunnossa kevään aikana nimitetty meitä mukavaksi apupuolueeksi.

 Ei, ei ja ei. Keskustaa ja kokoomusta ei voi yhdistää, niitä ei voi sekoittaa, eikä niiden aatepohjaa voi huoletta liimata yhteen. Eläköön se ero välillämme. Kumpikin haluaa Suomelle parasta omasta vinkkelistään. Yhteistäkin on paljon, mutta peruskivemme on muurattu erilaisella laastilla. 

Suurin ero kiteytyy käsityksemme kansanvallasta, kansalaisten oikeudesta päättää omista asioistaan. Me luotamme osallistumisen yhdistävään voimaan. Kansanvallan vahvistuminen merkitsee aina myös kansan sosiaalista nousua, osallistumista ja osallisuutta.

Kokoomus taas on vahvasti puheenjohtajavetoinen puolue. Heillä on totuttu kabinettipolitiikkaan.

Lienee suorastaan historiankirjoihin merkittävää, että tulevana viikonloppuna puolueen johtajavalintaa ei sittenkään ehkä kyetä ohjailemaan valtakamareista. Niin hajallaan ovat puolueen merkittävimpien piirien linjaukset ehdokkaiden taakse ryhmittymisestä.

Puolueiden historialliset juuret ovat erilaiset. Kokoomus löytää eurooppalaisen viiteryhmän oikeistokonservatiivien joukosta helposti.  Keskusta taas on suomalainen puolue, maaseudun vähäväkisten synnyttämä, Santeri Alkion aatteeksi kirkastama. Linjamme on tasavaltalainen. Vaihtoehtonamme on usein joko-tain sijaan sekä-että.

Päivänpolitiikassa erot niin ikään heijastuvat. Päällimmäisenä mieleen nousee tuhkaksi varissut kuntauudistus, jonka Katainen joukkoineen nimesi kärkitavoitteeksi. Ylhäältä sanellen Suomen kunnat yhteen. Taustalla vahva vimma keskittää ja nojata keskuskaupunkien mahtiin. Tämän tarinan lopun tiedämme. Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa.

Maatalouspolitiikka, hilenmusta energiapolitiikka, sosiaaliturvan vastikkeellisuusvaatimus ja monet muut osoittavat kokoomuksen eroavan keskustasta.

Linjaeroja näen myös koulutuspolitiikassa. Esimerkkinä mainittakoon Aalto-yliopisto. Keskustan johdolla sovittin viime hallituskaudella, että sille varattu erityisrahoitus puretaan vuodesta 2015 lähtien ja avataan kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi. Kataisen hallitus on antanut odotuttaa linjauksen toimeenpanoa. On valittu linja, jossa maailmalle porhalletaan innovaatioyliopisto etunenässä ja maakuntien yliopistojen mahdollistama tasa-arvoinen koulutus jää kakkoseksi.

Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa. Keskustelua on kiihdyttänyt Venäjän toiminta kuluvana keväänä. Natoon vai ei. Kokoomus intoilee asiassa ja olisi varmasti valmis päättämään asiasta pian. Keskustan kanta on puoluekokouksen määrittämänä maltillinen. Naton suuntaan on ikkuna auki, mutta juuri nyt sinne ei ole tarvetta kurkkia. Ounastelen, että tähän asiaan palataan vielä monta kertaa.

Pidän keskustan erottautumista kokoomuksesta yhtenä lähikuukausien tärkeimmistä poliittista tavoitteista. Tästä ei tarvitse vetää johtopäätöksiä vaalien jälkeisestä mahdollisesta hallitusvastuun yhteistyöstä. Ei suuntaan eikä toiseen. Kaikki vaihtoehdot pitää olla avoinna. Siitä kertovat myös heilahtelevat kannatusgallupit.

Hallituspohjan sanelee vaalitulos ja sen päättää äänestysuurnilla käyvä kansa. Mutta erot pitää osoittaa, jotta äänestäjillä on aidosti varaa valita, mihin suuntaan Suomea viedään.