Kahdeksan euroa

(Julkaistu Loimaan Lehdessä 29.3.2014)

”Minusta tuntuu siltä, että tämä yhteiskunta vihaa lapsia.”

Sähköpostiviestin sanat pysäyttävät. Lastensuojelutyötä tekevä sosiaalityöntekijä kertoo tyrmistyksestään hallituksen kehysriihen päätöksistä. Työn tuomalla kokemuksellaan hän kertoo viestissään, että perheiden talousvaikeuksilla on suora yhteys muuhun ahdinkoon; mielenterveysongelmiin, lasten turvattomuuteen ja lisääntyviin huostaanottoihin.  Ongelmat kasaantuvat ja kuormittuvat – kunnes läikkyvät yli.

Onni on, että suurimmalla osalla suomalaisista perheistä menee hyvin. Silti monessa onnellisessakin kodissa on viime aikoina murehdittu, miten rahat riittävät arkiseen elämiseen.

Kataisen hallituksen teot lapsiperheiden puolesta ovat pahasti pakkasen puolella. Nyt tehty päätös 110 miljoonan euron leikkauksista lapsilisään ei ole ainut nurja ratkaisu. Jo aiemmin on päätetty lapsilisien indeksien jäädyttämisestä eli ostovoiman mukaista korotusta ei ole tehty.

Paljon melua on syntynyt myös kotihoidontuen kiintiöittämisestä, joka ei suinkaan ole säästötoimenpide, vaan karsii perheiden valinnanvapautta ja lisää kuntien kustannuksia lisätarpeena päivähoitopaikoissa. Lisäksi lapsiperheiden elämää hankaloittavat asuntolainojen korkovähennysoikeuden heikennykset, työmatkavähennysten leikkaukset ja Loimaan seudullakin työmatkalaisia taatusti myös polttoaineveron nosto.

Suuresti odotettu linjaus Kataisen hallitukselta on ollut uusi päivähoitolaki. Sen osalta tie näyttää mutkikkaalta ja sumuiselta. 40 vuotta vanhaa lakia olisi aika päivittää, sen verran työelämä ja perheiden arki on muuttunut. Näyttää kuitenkin siltä, että ministeri Kiurun (sd.) tontille kuuluvaa suurta uudistusta varhaiskasvatukseen ei ole tulossa, hyvä jos pykäläviilauksia.

Eduskunnan kyselytunnilla pari päivää sitten huomasin Kokoomuksen edustajien puhuvan hitusen vähättelevään sävyyn lapsilisäleikkauksen vaikutuksista. ”Eihän se ole kuin seitsemän­-kahdeksan euroa kuussa.” Monilapsisessa perheessä, jossa toinen vanhemmista on vaikkapa kotihoidontuella ja toinen pienipalkkaisessa työssä, lapsilisillä on iso merkitys. Paremminkin toimeentulevissa perheissä lapsilisäleikkaus on herättänyt närää. Ratkaisu tuntuu vähintäänkin symbolisesti merkittävältä. Mistään muusta sosiaaliturvaetuudesta ei leikattu.

Ajattelen vilpittömästi niin, että kodeissa tehdään Suomen tärkeintä tulevaisuustyötä. Yhteiskunnan pitää antaa signaali siitä, että kannattaa perheellistyä. Kun Suomi ikääntyy, tarvitsemme uusia sukupolvia pitämään toinen toisistamme huolta. Nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut ja perheiden lapsiluvut pienentyneet.  

Tosiasia on, että muitakin kohteita valtiontalouden tilkkeeksi budjetista olisi löytynyt. Jos hallitus olisi luopunut oppivelvollisuusiän korotusaikeistaan tai kotihoidontuen kiintiöittämisestä, leikkausta lapsilisiin ei olisi tarvittu. Ja vaikka miten populistiseksi tämän lukisittekin, sanon silti: tupakkaveroakin olisi sopinut nostaa lisää ja raapia siitä rahat kasaan.

Pääministeri Kataisen kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että paras teko tulevien sukupolvien kannalta on hoitaa nyt Suomen velkaantuminen kuriin. Kaikki ne eurot, jotka nyt kulutamme yli varojemme, ovat lainassa tulevilta sukupolvilta. Kuluvan vuoden lopulla Suomen velkataakka kipuaa jo sataan miljardiin saakka. Joskus nekin on maksettava, eikös juu – mitä tässä maailmassa velkaantuu.  Eri asia kuitenkin on, kenellä vaikeiden talousvuosien lasku maksatetaan juuri tänään.

Toimeentulotuen perusosan siirto Kelaan Keskustan tavoite

(Kannanotto 26.3.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko kiittää Kataisen hallituksen päätöstä siirtää toimeentulotuen perusosa kunnilta Kelan maksettavaksi. 

 - Asia on ollut Keskustalle pitkäaikainen tavoite. Monen murheellisen ja pienituloisiin kohdistuvan ikävän päätöksen kehysriihessä tämä oli ilahduttava valopilkku, Saarikko sanoo.

Saarikon mielestä tällä päätöksellä toimeentulotuen saajien yhdenvertaisuus lisääntyy.

 - On tunnustettava tosiasia, että toimeentulotuki ei ole aina väliaikainen tukimuoto, vaan nykyään monelle pysyvä rahanlähde. Toimeentulotuki on karannut paikoin kauas alkuperäisestä tehtävästään, viimesijaisen tuen muodosta. Syynä ovat kohonneet asumisen kustannukset ja riittämätön perusturvan, esimerkiksi sairauspäivärahojen tai työttömän peruspäivärahan taso. Ilman toimeentulotukea rahat eivät yksinkertaisesti riitä.

Uudistuksen myötä myös tukien yhteensovitus käy sujuvammin, sillä valtaosa toimeentulotuen saajista nostaa jo jotain Kelan etuutta. Siirron myötä palveluita saataisiin samasta paikasta, eikä papereita tarvitsisi aina viedä useampaan virastoon. Byrokratiasta ja luukulta toiselle – ramppaamisesta pitää päästä eroon.

 - Kun maksatus siirtyy Kelalle, olisi aivan hyvin mahdollista maksattaa toimeentulotuki automaattisena suoritettavana etuutena, ei erikseen anottavana lisärahana, kuten hallitus nyt päätti. Toivottavasti tästä voidaan vielä hallituspuolueiden kanssa keskustella.

 Saarikko iloitsee siitä, että päätöksen myötä kuntien sosiaalitoimen resursseja vapautunee teknisen rahanjaon sijaan aitoon sosiaalityöhön ja ihmisten kohtaamiseen.

- Samalla tavalla kun vielä saataisiin omaishoidontuen maksu Kelalle, niin hyvä olisi.

Sote-soppa kypsyi sovuksi

Kolme vuotta hallitus yritti saada aikaiseksi uutta rakennetta sosiaali- ja terveyspalveluille. Yksimielisyyttä ei syntynyt. Sovittujen mallien monimutkaisia koukeroita edes hallituspuolueet itse eivät tainneet lopulta ymmärtää. Sitten ounasteltiin perustuslaillisten ongelmien tulevan vastaan.


Kuinka monta kertaa kuulimme lauseet ”Ihan pian sote-solmu avataan!” tai ”Ratkaisu sotesta on jo melkein valmis”. Kytköksestä kuntauudistuksen ja soten välillä pidettiin kiinni kuin hukkuvat pelastusrenkaistaan.
Keskustan kotikunta-maakuntamalli ei kelvannut hallitukselle sellaisenaan. Parlamentaariselle valmistelulle oltiin nihkeitä.

Sitten kaikki muuttui. Vihdoin. Onneksi. Tiiviiden ja nopeiden neuvotteluiden lopputulemana syntyi ratkaisu viidestä sote-alueesta. Malli on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen ja laajuudeltaan riittävän suuri.


Keskustassa arvio sopuun sitoutumisesta kytkeytyi näkemykseni mukaan neljään asiaan.
Ensinnäkin, uudistuksemme tärkein tavoite oli kyetä purkamaan rajat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tämä siksi, että ihminen – sairaana ja terveenä – on kokonaisuus.

Toisekseen, pidimme erittäin huolestuttavana sitä, että maahan olisi synnytetty pakkoraossa hätäratkaisu, jonka korjaamisessa olisi kulunut seuraavan hallituksen aika. Pikaratkaisut eivät olisi myöskään paikanneet sote-uudistuksen tehtävää kuroa kestävyysvajetta umpeen.

Erityisen valitettavana pidimme vaihtoehtoja, joissa ei olisi onnistuttu yhdistämään rakenteiden uudistukseen rahoituksen uudistamista. Ydinasia on, että terveydenhuollon monimuotoinen rahoituskuvio siirtyy jatkossa yhteen laariin, laajalle sote-alueelle.

Lisäksi oli välttämätöntä purkaa epätoivoinen kytkös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen sekä Kataisen hallituksen kuntauudistuksen välillä. Tällä ratkaisulla kunnille annetaan työrauha ja tehtävät selkiytyvät. Kotikunnalle jää yhä paljon vastattavaa – päivähoidosta elinkeinopolitiikkaan.

Ja mikä myös tärkeää, uudistusta voidaan nyt jatkaa parlamentaariselta pohjalta. Yksityiskohtia on vielä joukko auki, mutta tärkeää on, että pääsemme niihin nyt vaikuttamaan poliittisessa ohjausryhmässä.

Erityisen kriittisesti tulee suhtautua siihen, että lopullisessa lakiesityksessä huomioidaan riittävän selvästi se, että Suomen alueet ovat erilaisia. Terveydenhuolto Varsinais-Suomen lyhyillä etäisyyksillä ja Lapin pitkillä välimatkoilla näyttävät erilaisilta.

Suurin toiveeni on, että ratkaisu olisi omiaan lisäämään ihmisten luottamusta poliitikkoihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Että me puolueissa todella kykenimme tähän.

Ei se helppoa ollut. Ja selvää on, että monta keskustelua on vielä edessä, yhdessä ja erikseen. Vaikka nyt tuntuu hyvältä, vaikeitakin karikkoja voi olla vielä edessä.

Olen hirveän ylpeä keskustasta, joka halusi olla tässä asiassa mukana ja piti yhteistyön kättä kurkotettuna hallituksen suuntaan. Politiikassa ollaan mukana siksi, että yhteiset asiat ratkeaisivat.

Varhaiskasvatukselta uskallettava vaatia laatua

(Kannanotto 21.3.2014)

Varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja luovutti ehdotuksensa uudeksi laiksi opetusministeri Kiurulle tänään.

Työryhmän työ ei ole ollut helppo. Työskentelyä on leimannut koko prosessin ajan eripuraisuus, epäselvyys ja linjattomuus käsillä olevasta tehtävästä ja sen tavoitteista. Todisteena tästä ovat ehdotukseen jätetyt lukuisat eriävät mielipiteet. Itse lakiehdotus on jäänyt siten vain pykälien viilaamiseksi.

- Päivähoitolain uudistamiseen on kohdistunut perustellusti valtaisia odotuksia. Ensiksikin sosialidemokraattisilta opetusministereiltä kesti iät ja ajat saada asiaa valmisteleva työryhmä kasaan. Sen jälkeen uudistustyötä ei ole pätkääkään helpottanut se, että Kataisen hallitus on linjauksissaan tehnyt irrallisia päivähoitoa koskevia päätöksiä, Saarikko harmittelee.

Irrallisista päätöksistä esimerkkeinä Saarikko mainitsee osittaisen hoitorahan, päivähoitomaksun tuntiperustaisuuden, henkilöstön kelpoisuuksien alentamisvaatimuksen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen. 

- Kokonaiskuva hallituksen tavoitteista on jäänyt tyystin hahmottumatta. 

Saarikon mielestä uudessa varhaiskasvatuslaissa on katsottava nykyhetkeä kauemmas tulevaisuuteen sekä määriteltävä selkeät tavoitteet varhaiskasvatukselle. Tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja yhteistä ymmärrystä varhaiskasvatuksen käsitteen sisällöistä. 

- Varhaiskasvatuksella ehkäistään sosiaalista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä lasten välillä. On tärkeää, että laki elää ajassa, tunnistaa perheiden ja työelämän muutokset ja siten turvaa jokaiselle lapselle oikeuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, korostaa Saarikko.

Keskustan mielestä varhaiskasvatuslaissa on määriteltävä selkeästi laadun kriteerit ja sen valvontavastuu. Myös perheiden valinnanvapauden on painotuttava laissa - päiväkotien rinnalla perhepäivähoito tulee yhä olla aito vaihtoehto. 

Saarikon mielestä varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatu on kiinteästi sidoksissa henkilöstön pätevyyteen ja ammattitaitoon. Myös lasten vanhempien on uskallettava vaatia laatua, sillä kaikki päivähoito ei ole varhaiskasvatusta.

Keskustan mielestä lasten kanssa työskentelevien osaamista on vahvistettava joka koulutustasolla aina lähihoitajasta sosionomiin ja lastentarhaopettajaan ja erityislastentarhaopettajasta päiväkodin johtajaan. Jokaiselta on vaadittava erikoistumisopintoja lasten kanssa tehtävän työhön.

Työt päiväkodissa on organisoitava osaamisen mukaan. Lastentarhaopettajalle kuuluu päävastuu pedagogiikasta, sosionomi on erityisosaaja perheitä tukevassa työssä. Kelpoisuusehdoista ei ole tarpeen joustaa. 

- Kun taloustilanne on niukka ja suurta rahapottia ryhmäkokojen pienentämiseen ei ole käytettävissä, paras keino varhaiskasvatuksen tason säilyttämiseen on satsata henkilöstön pätevyyteen ja työssä jaksamiseen.

Keskustan mielestä varhaiskasvatus täytyy ymmärtää nykyistä laajemmin erilaisten palveluiden kokonaisuutena. Kolmannen sektorin toiminta on otettava vahvemmin mukaan ja sen yhteistyötä päiväkodin kanssa on kehitettävä. 

- Laadukasta varhaiskasvatusta pitää voida tarjota kaikille lapsille vaihtoehtoisesti joko päiväkodissa, kerhoissa tai muun kolmannen sektorin toiminnan kautta. Myös avoimia varhaiskasvatuspalveluita on lisättävä, linjaa Saarikko.

Laki ei ole kuitenkaan vielä maalissa. Tulossa on lausuntokierros ja vasta sen jälkeen, mahdollisesti syksymmällä kansanedustajat pääsevät keskustelemaan asiasta eduskunnassa.

”Iso kysymys on, saadaanko varsinainen hallituksen lakiesitys valmiiksi ja ehtiikö hallitus todella tuoda tämän kauan odotetun lain eduskuntaan vielä tällä vaalikaudella. Enää ei olisi varaa vitkasteluun”, patistaa Saarikko.

Toimeentulotuen siirto Kelalle tasa-arvokysymys

(Julkaistu Turun Sanomissa 21.3.2014)

On ilahduttavaa seurata, että eri tahot yhteiskunnassa ovat alkaneet suhtautua myönteisesti perustoimeentulotuen siirtämiseen kunnilta Kelan vastattavaksi. Tätä uudistusta Keskusta on kannattanut pidemmän aikaa.

Kyse on ennen kaikkea tasa-arvosta. Uudistuksen myötä toimeentulotuen hakijat olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa hakijan kotikunnasta riippumatta. Alueelliset erot on otettava vakavasti ja niihin on puututtava. Ei ole esimerkiksi oikein, että kotikunnasta riippuen vähävaraisille perheille myönnetään lapsen liikuntaharrastuksiin erisuuruisia summia.

Jatkossakin harkinnanvarainen osuus toimeentulotuesta jätettäisiin kuntien maksettavaksi. Perusosan siirto kunnilta Kelalle toisi kuitenkin selkeitä säästöjä hallintomenoissa. Ja säästökohteita, jos jotakin, tässä maassa nyt etsitään vimmatusti.

Toimeentulotuen on arvioitu olevan alikäytetty. Sitä nostaa vähemmän suomalaisia kuin siihen todellisuudessa olisi oikeutettu. Syynä lienee, että moni kokee kunnan sosiaalitoimen kynnyksen korkeaksi ja hakemisen nöyryyttäväksi. Toimeentulotuen hakua pidetään byrokraattisena ja hankalana, ja osa ei tiedä olevansa oikeutettu tukeen.

Maksajatahon muutosta ei kuitenkaan voida vastustaa sillä perusteella, että se poistaisi alikäyttöä ja siten nostaisi yhteiskunnan toimeentulotukimenoja. Lainsäätäjä ei voi luoda tai ylläpitää etuuksia sillä perusteella, että kaikki kansalaiset eivät heille kuuluvaa tukea nauttisi. Eli ikään kuin toivoa, että ihan kaikki eivät oikeuksiaan käyttäisi. Säädämme lakeja siksi, että jokaisella kansalaisella olisi edellytykset arjen perusturvaan.

Keskustassa näemme Kela-siirron myös takuutulona. Meidän on tunnustettava se tosiasia, että toimeentulotuki ei ole aina väliaikainen tukimuoto, vaan nykyään monelle pysyvä rahanlähde. Toimeentulotuki on karannut paikoin kauas alkuperäisestä tehtävästään, viimesijaisen tuen muodosta. Syynä ovat kohonneet asumisen kustannukset ja riittämätön perusturvan, esimerkiksi sairauspäivärahojen tai työttömän peruspäivärahan taso. Ilman toimeentulotukea rahat eivät yksinkertaisesti riitä.

Uudistuksen myötä myös tukien yhteensovitus kävisi sujuvammin, sillä valtaosa toimeentulotuen saajista nostaa jo jotain Kelan etuutta. Siirron myötä palveluita saataisiin samasta paikasta, eikä papereita tarvitsisi aina viedä useampaan virastoon. Byrokratiasta ja luukulta toiselle – ramppaamisesta pitää päästä eroon.

Lisäksi Kelan palvelukanavat ovat kuntia kattavammat sähköisiä järjestelmiä myöten. Samalla kuntien sosiaalitoimessa vapautuisi resursseja muuhun sosiaalityöhön Kelan hoitaessa mekaanisen toimeentulotukikäsittelyn.

Tuoreiden uutisten mukaan toimeentulotuen maksajatahon siirtoa on ryhtynyt kannattamaan myös hallituspuolue Sdp (Yle 11.3.). Päätös asiasta tulisi tehdä hallituksen kehysriihessä maaliskuun lopulla. Uudistukselle on laaja tuki ja vahvat perusteet.

Kun tämä toteutetaan ensiksi, voidaankin siirtyä samaan malliin valmistelemaan omaishoidontuen maksatuksen siirtoa Kelalle – sekin yhdenvertaisuuden periaatteen vuoksi.

Suomen ongelmat ovat kolmea miljardia suuremmat

(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.2.2014)

 

Suomi velkaantuu vuosittain 7 – 8 miljardilla eurolla. Se on kestämätöntä. Menoja on reippaasti enemmän kuin tuloja. Kun maana elämme yli varojemme, lainaamme joka päivä huikean summan rahaa tulevilta sukupolvilta. 

Keskustan tavoite on lopettaa Suomen yli varoiksi eläminen. 

Onko ainut vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi sitten vain verojen jatkuva korotus tai reipas leikkauslista palveluista ja etuuksista? Keskustan mielestä näin ei ole. Ison talousongelman ratkaisussa tarvitaan lisäksi Suomen todellista uudistamista.

Näistä isoista asioista Keskusta halusi tällä viikolla hallituksen kanssa keskustella, kun vastasimme myöntävästi pääministeri Kataisen kutsuun. 

Suhtauduimme pääministerin kutsuun kunnioittavin ja avoimin mielin. Hallituksen kutsu oppositiolle oli muodoltaan harvinainen ja eleenä sinänsä tärkeä. Luulenpa, että suomalaiset odottavat puolueilta nyt yhteistyökykyä ja hallitukselta vihdoin päätöksiä riitelyn sijaan. 

Olimme kuitenkin alunperinkin sitä mieltä, että pääministerin keskustelukutsun esityslista oli turhan kapea. Pääministeri halusi pitää tiistain keskustelun puolueiden kannoissa velkaantumisen taittamiseen. Siinä ruodittiin vain kolmen miljardin vajetta ja sen hoitamisen jaksottamista, vaikka todellisuudessa ongelma on syvempi. 

Suomen pelastuskeinoihin ei keskustelussa menty. On itsestään selvää, että Keskusta haluaa lopettaa velkaantumisen. Tämän kertomiseen erillistä keskustelua ei olisi tarvittu. 

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen johtama asiantuntijaryhmä asetti rakenneuudistusten toteuttamisen reunaehdoksi leikkausten ja veronkorotusten jaksottamiselle. Hetemäen ryhmän raportin tätä osaa hallitus ei halunnut tuoda puolueiden yhteiseen pöytään puitavaksi. 

Toistaiseksi nuo kaikki suuret rakenneuudistukset ovat yhä levällään. Kuntakysymyksen osalta tämä havainnollistui tämän viikon välikysymyskeskustelussa eduskunnassa. Huoli kohdistuu myös työurapäätöksiin ja eläkeuudistukseen, jotka hallitus on ulkoistanut vain työmarkkinajärjestöille. Myös yrittäjyyden tukemisen ja kasvun edellytysten pohdinta puuttui esityslistasta kokonaan. 

Olemme esittäneet omat ratkaisumme Suomen ongelmiin ja yhteistyötä hallitukselle koko vaalikauden ajan. Esimerkiksi kuntauudistuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen remontissa olemme halunneet asiat parlamentaariseen valmisteluun. Tälläiseen keskusteluun hallituksella ei valitettavasti ole ollut valmiutta.

Keskustan mielestä hallituksen on kuitenkin itse hoidettava työnsä. Päätökset sen on joka tapauksessa tehtävä maaliskuun kehysriihessään. Valta ja vastuu ovat hallituksella, kullakin vuorollaan. Opposition tehtävä sen sijaan on esittää hallitukselle vaihtoehto. 

Oleellista kuitenkin on, että tämä hallitus ei voi päättää seuraajansa puolesta tulevien vuosien kipeiden päätösten sisällöstä. Äänestäjillä on oltava tässä sanansa sanottavana. Vaaleilla pitää olla väliä.  

Tiistain keskustelun oleellisin anti oli ehkä sittenkin siinä, että kaikille kirkastui kuva siitä ikävästä velkaperinnöstä, jonka hoitaminen Suomella on edessä. Se edellyttää vastuullisia vaalipuheita ja laajaa yhteistyökykyä. Jokaisen puolueen on kerrottava, miten alussa mainitsemani 7 – 8 miljardin euron vuosittainen velkaantuminen lopetetaan.