(julkaistu Suomenmaassa 25.11)
Viikonlopun puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa
puheenjohtaja Juha Sipilä totesi Suomen olevan hankkeiden ja selvitysten
luvattu maa.
Näin todella on. Sipilä viittasi puheessaan maan
hallituksen työskentelytapaan, jossa liki satasivuinen hallitusohjelman teksti
muuntuu neljän vuoden aikana kymmeniksi, jopa sadoiksi työryhmiksi. Kun
puolueiden neuvotteluissa on tukalaa, on laiha kompromissi kirjata ylös toive
"selvittää" tai "kehittää" jotakin asiaa. Sipilä totesi
perustellusti, että tekijät turhautuvat, kun selvitystyö ei johda aitoihin
toimenpiteisiin.
Kyse on johtajuuden puutteesta. Jos ministeri sitoutuisi
aidosti jokaiseen työryhmään, jonka allekirjoituksellaan päättää perustaa,
voisi niiden työskentely olla tuloksellisempaa. Nyt virkamiehistöä ja
asiantuntijoita istutetaan työryhmissä, jotka eivät johda mihinkään.
Timanttisin esimerkki tästä lienee sosiaali- ja
terveysministeriön alla tehty selvitystyö vaalien alusaikana torikeskusteluista
tutuksi tulleen eläkkeiden taitetun indeksin palauttamisesta. Kun ei ollut
uskallusta poliittisesti johtaa ja sanoa, että sen palauttaminen ei ole
realismia, oli helppo puolivillaisesti luvata aiheesta työryhmä, joka tietenkin
päätyi siihen lopputulokseen, ettei palauttaminen ole mahdollista. Että näin.
Selvitysten, hankkeiden ja työryhmien Suomi ei rajaudu
vain valtionhallintoon. Olen mukana useiden kansalaisjärjestöjen hallinnossa,
jossa sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden ajasta aivan kohtuuttoman
suuri osuus kuluu erilaisten hankehakemusten laatimiseen ja projektirahojen
anomiseen. Toiminta pirstaloituu, työsuhteet ovat määräaikaisia ja seuraavan
vuoden toimintasuunnitelmaakin on hankala kirjoittaa. Missä on kokonaisuus?
Mihin projekti liittyy, mihin suureen kuvaan se kytkeytyy?
Taustalla vaikuttavat niin omat kansalliset rahavirrat
kuin EU:n rahoitusjärjestelmätkin. Hankkeiden Suomea on helppo perustella
kokeilemisen, uskalluksen ja uuden luomisen eetoksella, mutta todellisuudessa
voi olla kysymys uskalluksen puutteesta. Tuntuu kuin emme uskaltaisi sitoutua
kunnolla mihinkään. Hanke alkaa, hanke päättyy. Välissä on työllistetty,
kehitetty, innovoitu ja ideoitu. Mitä jää jäljelle?