Annika
Saarikon blogi on siirtynyt uuteen paikkaan, hänen kotisivuilleen.
Aiemmin julkaistuja tekstejä
voit edelleen selailla täällä.
Tervetuloa tutustumaan
kirjoituksiin ja kannanottoihin!
Annikan ajatuksia
tiistai 9. syyskuuta 2014
maanantai 1. syyskuuta 2014
Saarikko kummastelee maistraatin maksujen perusteita
(Tiedote 1.9.2014)
Edunvalvottavia
henkilöitä on Suomessa noin 64 000. Edunvalvottavat ovat usein yhteiskunnassa
heikossa asemassa, sairaita ja työkyvyttömiä, minkä vuoksi heidän saamansa
verotettavat tulot pysyvät monesti vuosittain varsin vähäisinä.
Edunvalvojan on
annettava yleensä vuosittain maistraatille vuositili-ilmoitus päämiehensä eli
edunvalvottavan henkilön varoista. Ilmoituksesta peritään päämieheltä
tilintarkastusmaksu, jos edunvalvottavan henkilön nettotulot ja rahana annetut
sosiaaliset etuudet ovat enemmän kuin 8 029 euroa vuodessa.
Maksu määräytyy
progressiivisesti. Se on sitä suurempi, mitä enemmän edunvalvottavalla on
vuositilintarkastuksessa bruttovaroja. Vähimmillään tilintarkastusmaksu on 48
euroa ja enimmillään 430 euroa. Maksu on tässä yhteydessä varallisuusveron
tapainen, josta Suomessa luovuttiin vuonna 2005. Onkin epäselvää, mihin progressiivinen
maksu perustuu.
Tietyin ehdoin
holhousviranomainen voi päättää, että yleispiirteinen tili riittää, missä
tapauksessa tilintarkastusmaksusta peritään puolet. Myös alaikäiseltä peritään
maksusta puolet. Saarikko pitää ongelmallisena, että maksujen suuruus perustuu
varallisuuteen.
–
Edunvalvonnassa olevat henkilöt saattavat omistaa kiinteistöjä tai he ovat
jotenkin muuten keränneet varallisuutta. Henkilön käyttövarat voivat silti olla
erittäin pienet bruttovarallisuudesta riippumatta, Saarikko sanoo.
Saarikko jätti
asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Valtiovarainministeriön asetus
maistraatin maksuista on voimassa vuoden loppuun saakka. Saarikko tiedustelee,
mihin hallitus perustaa edunvalvottavien henkilöiden tilintarkastusmaksun progressiivisuuden
ja aikooko hallitus selvittää progressiivisuudesta luopumista, kun uutta
asetusta maistraattien perimistä maksuista tehdään.
tiistai 26. elokuuta 2014
Homma hallussa?
(Julkaistu
Kunnallisalan kehittämissäätiön verkkosivuilla 26.8.2014)
En ole
johtamisen ammattilainen, todettakoon se heti kärkeen.
Uskallan
silti arvella, että johtaminen ei ole erityisen helppoa. Muutoksen johtaminen
on lajeista ehkä kaikkein vaikein.
Johtaminen
onnistunee parhaiten silloin, jos on itse varma siitä, mitä tavoitellaan ja
tietää mitä kohti ollaan menossa. Johtajan pitää sitoutua siihen, mitä ollaan
tekemässä. Osoittaa toimillaan, että valittu tie on fiksu ja välttämätön.
Tärkeintä on vakuuttaa, että uskoo edes itse omaan tekemiseen.
Johtajan ei
silti tarvitse onneksi olla kaikkivoipainen - ihmisenä oleminen riittää.
Pääministeri
Alexander Stubbin ensimmäistä radiohaastattelutuntia sunnuntaina 24.8.
kuunneltiin erittäin tarkkaan.
Hätkähdin,
kun toimittaja kysyi pääministeriltä sosiaali- ja terveyspalvelujen
uudistamisesta.
"En
usko, että sote on kenelläkään hallinnassa, mutta onneksi meillä on sosiaali-
ja terveysministeri, jolla tämä on hallinnassa, ja toivottavasti myös
peruspalveluministeri, jolla nää on hallinnassa", sanoi Stubb.
Käynnissä on
lausuntokierros, jossa kunnat saavat sanoa näkökantansa puitelaiksi rakentuneeseen
sote-sopuun. Millaisen viestin sen pohjaksi antaa maan johtaja, jonka mukaan
uudistus ei ole "kenelläkään hallinnassa"?
Tietysti
moni asia on auki. On paljon kysymyksiä, paljon puuttuvia vastauksia. On paljon
matkaa muutokseen. Muutos luo epävarmuutta, muutos pelottaakin. Esimerkiksi
kuntien rooli tulee muuttumaan paljon.
Raami
palvelujen uudistamiseksi on nyt olemassa. Se on yhdessä sovittu. Puolueiden
puheenjohtajat päättivät polun suunnan. Mukana oli myös pääministerin oma
puolue Kokoomus.
Sote-uudistusta
johtaa peruspalveluministeri Susanna Huovinen, jolla homma on hallussa.
Huovisen johtama parlamentaarinen työryhmä hioi virkamiesten ja
asiantuntijoiden avulla hallituksen esityksen, josta kunnat nyt saavat - ja
joista pitää lausua.
Eikö
hallituksen johto tue Huovisen vaativaa työtä? Pomon rohkaisevat kannustussanat
voisivat olla paikallaan - niin Huoviselle kuin kaikille kuntapäättäjille,
joiden tehtävä on saattaa sote-sopu käytännön ratkaisuiksi.
maanantai 25. elokuuta 2014
Yliopistorahoituksessa pidettävä sovitusta kiinni
(Keskustan
varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen Keravalla 22.8.2014)
Keskustan
varapuheenjohtajat, kansanedustajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen tukevat
opetusministeri Kiurun linjaa yliopistojen rahoituksen jaossa.
-
Matti Vanhasen II hallitus teki aikanaan päätöksen siitä, että
innovaatioyliopistolle kohdennettu erillinen rahoitus siirretään kaikkien
yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015 alkaen. Ei ole mitään syytä tinkiä
tuosta päätöksestä, Saarikko ja Vehviläinen toteavat.
Vuonna
2010 toimintansa aloittaneeseen Aalto-yliopistoon on perustamispäätöksestä
lähtien satsattu julkisia varoja sekä kansallista huomiota paljon. Uusi
yliopisto on monella tavalla onnistunut työssään ja tutkimuksessaan.
-
Haluamme kuitenkin varmistaa, että myös maan muille yliopistoille turvataan
riittävät resurssit laadukkaan opetuksen, koulutuksen ja tutkimuksen
toteuttamiseen. Muut yliopistot ovat perustellusti arvioineet toimintansa
pohjaksi tuon Vanhasen hallituksen päätöksen ja uuden rahanjaon muodon.
Päätös
sisältää Saarikon ja Vehviläisen mielestä vahvan psykologisen viestin siitä,
ovatko kaikki yliopistot kansallisessa sivistystyössä yhtä arvokkaita.
He kummastelevat, että hallituspuolueet ovat saaneet asiasta näin valtavan
keskinäisen kiistan aikaiseksi.
-
On valitettavaa, että yliopistorahoituksen sovitusta jaosta ei päätetty
selvästi jo hallituksen kehysriihessä.
Sen
sijaan hallitus kehysriihessään päätti pääomittaa yliopistoja 150 miljoonalla
eurolla. Päätös ehdollistettiin siten, että pääomitettava summa on sidoksissa
yliopistojen itsensä keräämään rahoitukseen, jonka suuruuden tulisi olla 1/3
suhteessa valtion pääomitukseen.
-
Taloussuhdanteiden vaikeuksien vuoksi yliopistoissa ei pidetä
realistisena laajamittaista yrityksille, yhteisöille ja kansalaisille
kohdennettua varainkeruuhanketta, joka olisi tuon pääomitettavan summan ehtona.
Edellisestä varainkeruusta on vasta kulunut tovi ja tällä pääomituksella ei
todellakaan yliopistoja kyetä hyvittämään.
Lähiruoka ei ole huiputusta
(Julkaistu 22.8.2014 Turun Sanomissa)
Toimittaja Rami Nieminen epäili kolumnissaan ”Lähiruoassa maistuu huiputus” (Turun Sanomat 17.8.2014) lähiruokatermin olevan silkkaa sumutusta ja uusiin vaatteisiin puettua kotimaisuuspropagandaa.
Nieminen
kirjoittaa, että ei ole olemassa rajaa sille, milloin tuotu ruoka ei ole enää
lähi- vaan kaukoruokaa. Olen Niemisen kanssa toista mieltä. Mielestäni
lähiruoan ydin on mahdollisimman paikallisen ruoan nauttimista paikallisissa
pöydissä. Lähiruoka ei ole vain välimatkoja, vaan myös oman ruokakulttuurin
arvostamista ja ruuantuotannon omavaraisuuden vahvistamista.
Nieminen
kirjoittaa, että lähiruokakampanjoinnilla kierretään Euroopan Unionin
rajoituksia, kun termissä ei mainita kotimaisuudesta. Näen asian toisin. EU
nimenomaan korostaa ruoan lyhyitä jakeluketjuja ja niiden helpottamista
lainsäädännöllä. Ruokayrittäjyys on vaativaa ja säädösviidakko on melkoinen.
Suomessa riittää työnsarkaa alan yrittäjyyden ylläpitämiseksi ja
kasvattamiseksi. Myös EU itse tukee lähiruoan edistämistä maaseudun
kehittämisohjelmiensa kautta.
Niemisen
mukaan lähiruoan myönteiset ympäristövaikutukset on asetettu kyseenalaisiksi.
Hän kirjoittaa, että kuljetuskustannukset aiheuttavat murto-osan elintarvikkeen
elinkaaren päästöistä. Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että pitkissä
kuljetusketjuissa ei ole kyse vain ympäristövaikutuksista. Lyhyet kuljetukset
helpottavat elintarvikkeiden jäljitettävyyttä, alkuperää ja merkintöjen
valvontaa. Näin lähiruoka edistää myös elintarviketurvallisuutta.
Lähiruokaa
ostamalla voimme myös edistää luonnon monimuotoisuutta sekä alkuperäisrotujen
ja -lajikkeiden säilymistä. Lähiruoan tuotanto tukee eläinten hyvinvointia
läpinäkyvällä ja jäljitettävällä tavalla.
Lisäksi lähiruoan avulla voimme kehittää edelleen suomalaista, alueellisesti rikasta ruokakulttuuriamme ja vastata nopeasti kuluttajien tarpeiden muutoksiin. On ilo käydä kaupassa, jossa hyllyillä on myytävänä oman kylän leipomon leipää tai naapurikunnan perunoita. Paikallisesti tuotettu lähiruoka voi merkittävästi vaikuttaa paikallisalueen elinvoimaisuuteen, kun eurot kiertävät omalla alueellamme.
tiistai 19. elokuuta 2014
Saarikko: Mielenterveyslain kokonaisuudistus tarvitaan kipeästi
(Tiedote 19.8.2014)
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko vaatii mielenterveyslain kokonaisuudistusta. Saarikon mukaan mielenterveystyön painopiste on siirrettävä edistävään ja ehkäisevään työhön.
Saarikko jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Hän kysyy,
millainen näkemys hallituksella on mielenterveyslainsäädännön uudistuksen
kokonaisuudesta ja aikataulusta.
– Mielenterveysongelmat muuttavat sairastuneen arkea
kokonaisvaltaisesti.
Tunnistamattomana, hoitamattomana - ja monesti hoidettunakin ne
pudottavat usein työelämästä, opintojen parista ja jättävät
sairastuneen vaille sosiaalisia suhteita, Saarikko sanoo.
Mielenterveysongelmissa on kyse myös merkittävästä
kansataloudellisesta kysymyksestä. Mielenterveysseuran mukaan lähes puolet
työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Mielenterveysseura on
arvioinut, että mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset ovat
vuositasolla noin 10 miljardia euroa.
– Edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö on sekä ihmisen että yhteiskunnan
taloudellisen edun kannalta kannatettavaa. Mielenterveyslaissa on monia
muutostarpeita. Kokonaisuudistuksessa on myös muun muassa pohdittava
erillisestä mielenterveyslainsäädännöstä luopumista sekä hoitotakuun
vahvistamista laatukriteereiden avulla. On myös arvioitu, että nykyinen
mielenterveyslaki ei tarjoa riittävää oikeussuojaa, eikä se tue avohoidon
kehittymistä.
Saarikko kysyy myös, miten mielenterveyslainsäädännön
kokonaisuudistuksen eteneminen taataan sosiaali- ja terveyspalveluiden
uudistamisen yhteydessä, sekä miten hallitus arvioi kokonaisuudistuksen
kustannusvaikutukset.
maanantai 18. elokuuta 2014
Keskusta haluaa nostaa yksineläjien aseman vahvemmin esille
(Tiedote 18.8.2014)
Keskusta haluaa nostaa yksineläjien väestöryhmän vahvemmin
esiin päätöksenteossa sekä muistuttaa yksineläjien joukon moninaisuudesta. Kun
kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa oli yhden hengen asuntokuntia alle 500
000, nyt niitä on yli miljoona. Tilastojen mukaan yksinelävien enemmistö on
työssäkäyvää aikuisväestöä.
Keskustan työvaliokunta hyväksyi puolueen
politiikkalinjaukset aiheesta viime talvena. Keskustan varapuheenjohtajat
Annika Saarikko ja Juha Rehula esittelivät ne eduskunnassa tänään 18.8.
Varapuheenjohtajat peräänkuuluttivat valtiovarainministeri Antti Rinteen
viimeviikkoiseen avaukseen lisää konkretiaa.
Keskustan politiikkalinjaukset käsittelevät muun muassa
toimeentuloa, asumisen kustannuksia ja yleistä asenneilmapiiriä yksin eläviä
kohtaan. Suomalaisen köyhyyden vähentäminen edellyttää erityisen huomion
kiinnittämistä yksineläjiin.
– Yksin eläminen on merkittävä köyhyysriski, minkä
nujertamiseksi perusturvan vahvistaminen ja työllisyyden edistäminen ovat
tehokkaita ratkaisuja. Lisäksi Keskusta haluaa välttää sellaisia veroja, jotka
kohdistuvat yksilön sijasta kotitalouteen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä,
että perheverotusta ei tulisi enää ajatuksena helliä ja toisaalta
kotitalousvähennyksen muuttamista asuntokohtaiseksi, Keskustan varapuheenjohtaja,
kansanedustaja Annika Saarikko sanoo.
Yksi konkreettisin muutostarve
kohdistuu työn perässä muuttamiseen. Keskusta esittää, että
työasuntovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan myös yhden hengen talouksia.
Tällä hetkellä vähennykseen ovat oikeutettuja vain he, joilla
kotipaikkakunnalle jää asumaan puoliso tai alaikäinen lapsi.
Keskusta on myös valmis
tarkastelemaan perintöverotusta. Keskusta haluaa selvittää, voisiko
perintöverotusta muuttaa siten, että yksinelävällä olisi mahdollisuus
testamentata varallisuuttaan läheiselleen erityisellä perusteella samalla
perintöveroprosentilla kuin lasten ja puolison osalta on nyt mahdollista.
Keskusta on myös valmis selvittämään, voisiko takuueläkettä
kehittää yksineläjien kannalta.
– Onhan valtionvarainministeri Rinne huomioinut, että
takuueläkkeen saajista kaksi kolmasosaa on yksineläviä? He elävät merkittävässä
köyhyysriskissä. Toisin kuin kansaneläkkeen, takuueläkkeen suuruuteen eivät
vaikuta henkilön perhesuhteet. Olisi hyvä selvittää, voitaisiinko yksineläjät
huomioida takuueläkkeessä erityisellä tavalla, kansanedustaja, varapuheenjohtaja
Rehula ehdottaa.
Keskustan mielestä yhteiskunnan täytyy mahdollistaa
erilaiset elämänvalinnat, eikä puolue halua asettaa vastakkain erilaisia
elämänmuotoja.
- Tarvitsemme
yhtenäisen käsitteistön väestöryhmästä ja laajempaa tutkimusta. Aihe on ollut
liian pitkään vaiettu.
Yksi on yhtä paljon kuin kaksi -politiikkalinjaus on luettavissa täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)