Homma hallussa?

(Julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön verkkosivuilla 26.8.2014)

En ole johtamisen ammattilainen, todettakoon se heti kärkeen.

Uskallan silti arvella, että johtaminen ei ole erityisen helppoa. Muutoksen johtaminen on lajeista ehkä kaikkein vaikein.

Johtaminen onnistunee parhaiten silloin, jos on itse varma siitä, mitä tavoitellaan ja tietää mitä kohti ollaan menossa. Johtajan pitää sitoutua siihen, mitä ollaan tekemässä. Osoittaa toimillaan, että valittu tie on fiksu ja välttämätön. Tärkeintä on vakuuttaa, että uskoo edes itse omaan tekemiseen.
 

Johtajan ei silti tarvitse onneksi olla kaikkivoipainen - ihmisenä oleminen riittää.

Pääministeri Alexander Stubbin ensimmäistä radiohaastattelutuntia sunnuntaina 24.8. kuunneltiin erittäin tarkkaan.
 

Hätkähdin, kun toimittaja kysyi pääministeriltä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta.

"En usko, että sote on kenelläkään hallinnassa, mutta onneksi meillä on sosiaali- ja terveysministeri, jolla tämä on hallinnassa, ja toivottavasti myös peruspalveluministeri, jolla nää on hallinnassa", sanoi Stubb.

Käynnissä on lausuntokierros, jossa kunnat saavat sanoa näkökantansa puitelaiksi rakentuneeseen sote-sopuun. Millaisen viestin sen pohjaksi antaa maan johtaja, jonka mukaan uudistus ei ole "kenelläkään hallinnassa"?

Tietysti moni asia on auki. On paljon kysymyksiä, paljon puuttuvia vastauksia. On paljon matkaa muutokseen. Muutos luo epävarmuutta, muutos pelottaakin. Esimerkiksi kuntien rooli tulee muuttumaan paljon.
 

Raami palvelujen uudistamiseksi on nyt olemassa. Se on yhdessä sovittu. Puolueiden puheenjohtajat päättivät polun suunnan. Mukana oli myös pääministerin oma puolue Kokoomus.

Sote-uudistusta johtaa peruspalveluministeri Susanna Huovinen, jolla homma on hallussa. Huovisen johtama parlamentaarinen työryhmä hioi virkamiesten ja asiantuntijoiden avulla hallituksen esityksen, josta kunnat nyt saavat - ja joista pitää lausua.

Eikö hallituksen johto tue Huovisen vaativaa työtä? Pomon rohkaisevat kannustussanat voisivat olla paikallaan - niin Huoviselle kuin kaikille kuntapäättäjille, joiden tehtävä on saattaa sote-sopu käytännön ratkaisuiksi.

Yliopistorahoituksessa pidettävä sovitusta kiinni

(Keskustan varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen Keravalla 22.8.2014)

 

Keskustan varapuheenjohtajat, kansanedustajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen tukevat opetusministeri Kiurun linjaa yliopistojen rahoituksen jaossa. 

 

- Matti Vanhasen II hallitus teki aikanaan päätöksen siitä, että innovaatioyliopistolle kohdennettu erillinen rahoitus siirretään kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015 alkaen. Ei ole mitään syytä tinkiä tuosta päätöksestä, Saarikko ja Vehviläinen toteavat.

 

Vuonna 2010 toimintansa aloittaneeseen Aalto-yliopistoon on perustamispäätöksestä lähtien satsattu julkisia varoja sekä kansallista huomiota paljon. Uusi yliopisto on monella tavalla onnistunut työssään ja tutkimuksessaan.  

 

- Haluamme kuitenkin varmistaa, että myös maan muille yliopistoille turvataan riittävät resurssit laadukkaan opetuksen, koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamiseen. Muut yliopistot ovat perustellusti arvioineet toimintansa pohjaksi tuon Vanhasen hallituksen päätöksen ja uuden rahanjaon muodon. 

 

Päätös sisältää Saarikon ja Vehviläisen mielestä vahvan psykologisen viestin siitä, ovatko kaikki yliopistot kansallisessa sivistystyössä yhtä arvokkaita. He kummastelevat, että hallituspuolueet ovat saaneet asiasta näin valtavan keskinäisen kiistan aikaiseksi. 

 

- On valitettavaa, että yliopistorahoituksen sovitusta jaosta ei päätetty selvästi jo hallituksen kehysriihessä. 

 

Sen sijaan hallitus kehysriihessään päätti pääomittaa yliopistoja 150 miljoonalla eurolla. Päätös ehdollistettiin siten, että pääomitettava summa on sidoksissa yliopistojen itsensä keräämään rahoitukseen, jonka suuruuden tulisi olla 1/3 suhteessa valtion pääomitukseen. 

 

-  Taloussuhdanteiden vaikeuksien vuoksi yliopistoissa ei pidetä realistisena laajamittaista yrityksille, yhteisöille ja kansalaisille kohdennettua varainkeruuhanketta, joka olisi tuon pääomitettavan summan ehtona. Edellisestä varainkeruusta on vasta kulunut tovi ja tällä pääomituksella ei todellakaan yliopistoja kyetä hyvittämään. 

 

Lähiruoka ei ole huiputusta

(Julkaistu 22.8.2014 Turun Sanomissa)

Toimittaja Rami Nieminen epäili kolumnissaan ”Lähiruoassa maistuu huiputus” (Turun Sanomat 17.8.2014) lähiruokatermin olevan silkkaa sumutusta ja uusiin vaatteisiin puettua kotimaisuuspropagandaa.

Nieminen kirjoittaa, että ei ole olemassa rajaa sille, milloin tuotu ruoka ei ole enää lähi- vaan kaukoruokaa. Olen Niemisen kanssa toista mieltä. Mielestäni lähiruoan ydin on mahdollisimman paikallisen ruoan nauttimista paikallisissa pöydissä. Lähiruoka ei ole vain välimatkoja, vaan myös oman ruokakulttuurin arvostamista ja ruuantuotannon omavaraisuuden vahvistamista. 

Nieminen kirjoittaa, että lähiruokakampanjoinnilla kierretään Euroopan Unionin rajoituksia, kun termissä ei mainita kotimaisuudesta. Näen asian toisin. EU nimenomaan korostaa ruoan lyhyitä jakeluketjuja ja niiden helpottamista lainsäädännöllä. Ruokayrittäjyys on vaativaa ja säädösviidakko on melkoinen. Suomessa riittää työnsarkaa alan yrittäjyyden ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi. Myös EU itse tukee lähiruoan edistämistä maaseudun kehittämisohjelmiensa kautta.

Niemisen mukaan lähiruoan myönteiset ympäristövaikutukset on asetettu kyseenalaisiksi. Hän kirjoittaa, että kuljetuskustannukset aiheuttavat murto-osan elintarvikkeen elinkaaren päästöistä. Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että pitkissä kuljetusketjuissa ei ole kyse vain ympäristövaikutuksista. Lyhyet kuljetukset helpottavat elintarvikkeiden jäljitettävyyttä, alkuperää ja merkintöjen valvontaa. Näin lähiruoka edistää myös elintarviketurvallisuutta.

Lähiruokaa ostamalla voimme myös edistää luonnon monimuotoisuutta sekä alkuperäisrotujen ja -lajikkeiden säilymistä. Lähiruoan tuotanto tukee eläinten hyvinvointia läpinäkyvällä ja jäljitettävällä tavalla.

Lisäksi lähiruoan avulla voimme kehittää edelleen suomalaista, alueellisesti rikasta ruokakulttuuriamme ja vastata nopeasti kuluttajien tarpeiden muutoksiin. On ilo käydä kaupassa, jossa hyllyillä on myytävänä oman kylän leipomon leipää tai naapurikunnan perunoita. Paikallisesti tuotettu lähiruoka voi merkittävästi vaikuttaa paikallisalueen elinvoimaisuuteen, kun eurot kiertävät omalla alueellamme.

Saarikko: Mielenterveyslain kokonaisuudistus tarvitaan kipeästi

(Tiedote 19.8.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko vaatii mielenterveyslain kokonaisuudistusta. Saarikon mukaan mielenterveystyön painopiste on siirrettävä edistävään ja ehkäisevään työhön.

Saarikko jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Hän kysyy, millainen näkemys hallituksella on mielenterveyslainsäädännön uudistuksen kokonaisuudesta ja aikataulusta.

 – Mielenterveysongelmat muuttavat sairastuneen arkea kokonaisvaltaisesti.

Tunnistamattomana, hoitamattomana - ja  monesti hoidettunakin ne pudottavat usein työelämästä, opintojen parista ja jättävät sairastuneen vaille sosiaalisia suhteita, Saarikko sanoo.

Mielenterveysongelmissa on kyse myös merkittävästä kansataloudellisesta kysymyksestä. Mielenterveysseuran mukaan lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Mielenterveysseura on arvioinut, että mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset ovat vuositasolla noin 10 miljardia euroa.

 – Edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö on sekä ihmisen että yhteiskunnan taloudellisen edun kannalta kannatettavaa. Mielenterveyslaissa on monia muutostarpeita.  Kokonaisuudistuksessa on myös muun muassa pohdittava erillisestä mielenterveyslainsäädännöstä luopumista sekä hoitotakuun vahvistamista laatukriteereiden avulla. On myös arvioitu, että nykyinen mielenterveyslaki ei tarjoa riittävää oikeussuojaa, eikä se tue avohoidon kehittymistä.

Saarikko kysyy myös, miten mielenterveyslainsäädännön kokonaisuudistuksen eteneminen taataan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen yhteydessä, sekä miten hallitus arvioi kokonaisuudistuksen kustannusvaikutukset.

Keskusta haluaa nostaa yksineläjien aseman vahvemmin esille

(Tiedote 18.8.2014)

Keskusta haluaa nostaa yksineläjien väestöryhmän vahvemmin esiin päätöksenteossa sekä muistuttaa yksineläjien joukon moninaisuudesta. Kun kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa oli yhden hengen asuntokuntia alle 500 000, nyt niitä on yli miljoona. Tilastojen mukaan yksinelävien enemmistö on työssäkäyvää aikuisväestöä.

Keskustan työvaliokunta hyväksyi puolueen politiikkalinjaukset aiheesta viime talvena. Keskustan varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Juha Rehula esittelivät ne eduskunnassa tänään 18.8. Varapuheenjohtajat peräänkuuluttivat valtiovarainministeri Antti Rinteen viimeviikkoiseen avaukseen lisää konkretiaa.

Keskustan politiikkalinjaukset käsittelevät muun muassa toimeentuloa, asumisen kustannuksia ja yleistä asenneilmapiiriä yksin eläviä kohtaan. Suomalaisen köyhyyden vähentäminen edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä yksineläjiin.

– Yksin eläminen on merkittävä köyhyysriski, minkä nujertamiseksi perusturvan vahvistaminen ja työllisyyden edistäminen ovat tehokkaita ratkaisuja. Lisäksi Keskusta haluaa välttää sellaisia veroja, jotka kohdistuvat yksilön sijasta kotitalouteen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että perheverotusta ei tulisi enää ajatuksena helliä ja toisaalta kotitalousvähennyksen muuttamista asuntokohtaiseksi, Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko sanoo.

Yksi konkreettisin muutostarve kohdistuu työn perässä muuttamiseen. Keskusta esittää, että työasuntovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan myös yhden hengen talouksia. Tällä hetkellä vähennykseen ovat oikeutettuja vain he, joilla kotipaikkakunnalle jää asumaan puoliso tai alaikäinen lapsi.

Keskusta on myös valmis tarkastelemaan perintöverotusta. Keskusta haluaa selvittää, voisiko perintöverotusta muuttaa siten, että yksinelävällä olisi mahdollisuus testamentata varallisuuttaan läheiselleen erityisellä perusteella samalla perintöveroprosentilla kuin lasten ja puolison osalta on nyt mahdollista.

Keskusta on myös valmis selvittämään, voisiko takuueläkettä kehittää yksineläjien kannalta.

– Onhan valtionvarainministeri Rinne huomioinut, että takuueläkkeen saajista kaksi kolmasosaa on yksineläviä? He elävät merkittävässä köyhyysriskissä. Toisin kuin kansaneläkkeen, takuueläkkeen suuruuteen eivät vaikuta henkilön perhesuhteet. Olisi hyvä selvittää, voitaisiinko yksineläjät huomioida takuueläkkeessä erityisellä tavalla, kansanedustaja, varapuheenjohtaja Rehula ehdottaa.

Keskustan mielestä yhteiskunnan täytyy mahdollistaa erilaiset elämänvalinnat, eikä puolue halua asettaa vastakkain erilaisia elämänmuotoja.

- Tarvitsemme yhtenäisen käsitteistön väestöryhmästä ja laajempaa tutkimusta. Aihe on ollut liian pitkään vaiettu.

Yksi on yhtä paljon kuin kaksi -politiikkalinjaus on luettavissa täältä.

Reppu selkään ja kohti koulutuksen polkua

(Julkaistu Suomenmaassa 12.8.2014)


Uusi reppu, teroitetut kynät, pieniä perhosia vatsassa. Näinä päivinä ensi kertaa koulutielleen käy yli 60 000 ekaluokkalaista. Turvallista matkaa ja oppimisen riemua heistä jokaiselle!

Ekaluokasta alkaa koulutuksen polku, jonka varrelta pitäisi poimia oppi ja osaaminen elämää varten. Suomen kaltaisen pienen kansan toivo on osaavissa ihmisissä. Jos ekaluokka on polun alku, loppukäänteissä se puolestaan tarkoittaa huippuyliopistoja ja puitteita innovaatioille.

Suomalainen kiitelty koulujärjestelmä on nojannut ennen muuta kahteen peruspilariin: laadukkaaseen opettajankoulutukseen sekä koulutuksen tasa-arvoon, erityisesti alueellisesti. Näiden turvaaminen jatkossakin on koulutuspolitiikkamme kulmakivi ja tärkein tehtävä.

Julkisen talouden ahdingon vuoksi kumpikin peruskivistä on uhattuna. Kuten Helsingin Sanomatkin (11.8) pääkirjoituksessaan toteaa: "Eriarvoistuminen ei etene hyppäyksin. Se etenee pienin askelin kumuloitumalla". Lehti nostaa aivan oikein esiin huolen siitä, että eri kuntien säästölistoilla koulutusta, erityisesti peruskoulua kohdellaan eri tavoin. Osa kunnista on halunnut suojella opetusta säästötoimilta, osa ei. 

Kuntapäättäjiltä kaivataan tässä ajassa suurta viisautta tehdä arvovalintoja, jotka katsovat tulevaisuuteen. Satsaukset peruskouluun ja sitä edeltävään varhaiskasvatukseen maksavat itsensä taatusti takaisin moninkertaisesti. Paljon voidaan niissäkin varmasti vyötä kiristää, mutta opetuksen laadusta en olisi valmis tinkimään. Siitä taas pitävät huolen opettajat, jotka saavat riittävästi täydennyskoulutusta vaikkapa muuttuviin ajan haasteisiin suhteessa teknologiaan ja toisaalta riittävä kouluavustajien määrä, joka puolestaan takaa työrauhan erilaisten oppijoiden arkitodellisuudessa.

Kataisen hallituksen ohjelmassa oli tavoitteena tehdä Suomesta maailman osaavin kansa vuonna 2020. Kunnianhimoisen päämäärän tueksi hallitus listasikin liudan uudistuksia, joita se aikoi kaudellaan toteuttaa koulutuksen eri asteille. Niistä suurimman haloon on saanut aikaan toisen asteen koulutuksen aloituspaikkojen leikkaus, joka on eriarvoistunut kouluttautumisen mahdollisuuksia eri puolilla maata. 

Suurista tavoitteista vain harva on toteutunut. Erityisen harmissani olen siitä, että vuosikymmeniä odotettu päivähoitojärjestelmämme uudistus, varhaiskasvatuslaki on jäänyt huonon valmistelun ja keskinäisen riitelyn jalkoihin. En ole lainkaan varma, saako opetusministeri Kiuru tuota uudistusta valmiiksi.

Entisten keskeneräisten uudistustavoitteiden lisäksi Stubbin uusi hallitus listasi niitä koulutuksen alalle vielä lisää - nyt on vain mahdoton sanoa, pitävätkö vanhat tavoitteet myös edelleen paikkaansa? Yritetäänkö niitä viedä eteenpäin? Stubbin paperissa koulutuksen osalta noteerataan lähinnä vain sosialidemokraattien hellimä oppivelvollisuusiän korotus ja niin ikään SDP:n valtiovarainministerin ehdotus remonttirahastosta, josta jaettaisiin varoja homekoulujen korjaamiseen.

Rinteen remonttirahasto on toistaiseksi täysin hahmottumaton ja herättää kuntakentällä epäilyjä. Oppivelvollisuusiän korottamista taas en ole kenenkään koulutusalan ammattilaisen kuullut kannattavan. Hallituskin tuntuu siitä edelleen riitelevän.

Pahan ilman linnuksi ei tarvitse heittäytyä, mutta pieni pelko mielessäni vaanii siitä, että SDP opetusministerisalkullaan huolehtii loppukaudesta lähinnä tuon oppivelvollisuusiän nostosta vaikka väkisin ja muut tärkeät uudistukset jäävät odottamaan tulevaa hallitusta. Se siitä osaavimmasta kansasta 2020. Näin ei saisi olla. Toisaalta jos tämä vie huomion esimerkiksi suunnitelmilta ajaa lukioverkko jättiyksiköihin ja lakkauttaa pienet lukiot, jotakin hyvää siis seuraa tästäkin.