Työstä on tullut vaikean taloudellisen suhdanteen aikana kiistakapula. Eläketurvakeskuksen Jukka Rantala kehotti viikonloppuna työmarkkinaosapuolia käymään keskustelua siitä, pitäisikö nuorten irtisanomista helpottaa lailla Suomessa. Nuorisotyöttömyyden kanssa painiskelevassa maassamme ajatus herätti välittömästi vastareaktioita, varsinkin kun Akavan Sture Fjäder ja STTK:n Mikko Mäenpää antoivat varovaisen tukensa Rantalan lausunnolle.
Eläketurvakeskuksen Rantalan ehdotuksen taustalla lienee perusteltu huoli järjestelmän kestävyydestä: iäkkäämmän työvoiman eläkeputkeen työntäminen on pidemmän päälle kestämätön ratkaisu. Rantala nosti esille Ruotsin mallin, jossa laki määrää irtisanomaan ensimmäisenä virkaiältään nuorimmat työntekijät.
SUOMESSA ONGELMANA on, että vanhimmat työntekijät joutuvat usein lähtemään ensimmäisenä. Hyvässä työyhteisössä tieto siirtyy vanhemmalta nuoremmalle – ja myös toisin päin. Kaikenikäisiä työkykyisiä ihmisiä tarvitaan tekemään työtunteja kansantalouden hyväksi.
Harmillisinta on, että vanha lupaus koulutuksen merkityksestä työllistymisessä ei enää realisoidu kaikille. Akavan tilaston mukaan vastavalmistuneiden maisterien työttömyys kaksinkertaistui viime vuodesta, työttömänä tuosta joukosta oli maaliskuussa 45 prosenttia. Irtisanomissuojaa ei Suomessa ole lailla helpotettu, mutta on muistettava, että nuorten työelämässä määräaikaisten työsopimusten rooli on jo hyvin suuri. Myös sen tilastot osoittavat todeksi.
Mikä siis mättää? Tahtotilan ainakin pitäisi olla yhteinen: Työtä kaikille työhaluisille ja tukea kelkasta pudonneille. Tähän työministeri Lauri Ihalaisen nuorisotakuuprojektinkin pitäisi tähdätä.
Kaiken tämän keskellä etujärjestöt ja ikäryhmät taistelevat työstä ja yrittävät vaalia omia oikeuksiaan. Nuorten soisi tuovan enemmänkin näkökulmia tämän keskustelun piiriin. Monella käytännön ongelmat piilevät ylipäätään ensimmäisen työpaikan saamisessa.
Suurin ongelma ei kuitenkaan liene irtisanomisen vaikeus, vaan työpaikkojen syntyminen ja mahdollisimman monen saaminen mukaan kansantalouden talkoisiin. Hallituksen nuorisotakuu on ajatuksena hieno, mutta uhkaa hautautua liian pienten panostusten ja keinovalikoiman puutteen suohon.
HALUAN NOSTAA keskusteluun asevelvollisuuskutsuntojen omaisten tulevaisuuskutsuntojen ulottamisen koko ikäluokkaan, sekä miehiin että naisiin. Kutsunnoissa haastateltaisiin ikäryhmän nuoret, he pääsisivät terveystarkastukseen ja myös opinto-ohjaajan tapaamiseen. Tilaisuudessa saataisiin kysytyksi nuorelta tulevaisuuden suuntaa ja hänelle tarjottaisiin tarvittaessa paikkaa jatkokoulutuksessa tai työelämässä. Olen varma, että tämä satsaus maksaisi itsensä takaisin.
Myös opinto-ohjauksen resursseissa ja oppisopimuskoulutuksessa on edelleen paljon kehitettävää. Väärä alavalinta yläasteen tai lukion jälkeen pidentää pääsyä työelämään huomattavan paljon. Kaikkia ei koulun penkissä istuminen kiinnosta, joten oppisopimuskoulutuksen muotoa pitäisi muuttaa nykyisestä. Keski-Euroopassa, samoin kuin muissa Pohjoismaissa oppisopimuskoulutuksen asema on merkittävästi vahvempi kuin meillä. Useimmissa noista maista myös nuorisotyöttömyys on Suomea alempi.
Lähtökohtaisesti työnteon pitäisi aina olla kannattavaa. Keskusta on esittänyt työttömille 300 euron suojaosaa. Näin työtön saisi hankkia omalla työllään pientä tienestiä. Edellisellä hallituskaudellaan keskusta jo toi tuon mahdollisuuden työttömille vapaapalokuntalaisille.
(Julkaistu Turun sanomissa 12.6.2013)
