Kotihoidontuen muutos kurittaa kuntia

Perhepolitiikkaan ja lasten hoitomuotoihin liittyviin keskusteluihin latautuu paljon tunteita ja arvovalintoja. Puolueiden erot nousevat esiin. Tämä on korostunut syksyn keskusteluissa hallituksen rakennepakettiin sisältyvässä kotihoidontuen leikkauksesta.
Keskustan mielestä kotihoidontuen nykyinen malli on toimiva. Se antaa perheille mahdollisuuden valita, mikä hoitomuoto on omaan arkeen sopiva – päivähoito, perhepäivähoito, kotihoito vai mahdollisesti osa-aikahoito. Sekin on hyvä, että perhe voi itse valita, jääkö kotiin äiti vai isä. Poliitikkojen ei pidä päättää perheiden puolesta eikä varsinkaan sanoa, mikä tapa on oikein ja mikä väärin.

Hallitus haluaa toisin ja kiintiöittää tuesta osan suoraan isälle. Syyksi muotoillaan tasa-arvoa. Paremmin työelämän ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kuitenkin parannettaisiin vanhemmuuden kustannuksia tasaamalla kaikkien työnantajien kesken sekä naisten palkkatasa-arvolla.

On hyvä muistaa, että kotihoidontuen muutos kohdistuisi eniten pätkätöitä tekeviin ja pienipalkkaisiin naisiin sekä usean lapsen perheisiin.

Entä sitten ne paljon vaaditut talouden säästöt? Pääministeri Katainenkin totesi eduskunnan kotihoidontuen leikkaamista koskevassa välikysymyskeskustelussa, ettei hankkeella edes tavoitella taloudellisia säästöjä. Valinnanvapauden kaventamisen ohella olenkin eniten huolissani kuntien tilanteesta. Jo muutoinkin talousvaikeuksissa painivat kunnat maksavat Kataisen hallituksen linjauksesta kovan hinnan.

Kotihoidon tuki on noin 300 euroa ja alle kolmivuotiaan päivähoidon kulut vähän laskentatavasta riippuen 1200 euroa. Vaikka Kela hoitaa kotihoidon tuen maksatuksen, se on kunnan maksamaa rahaa. Kun kotihoidontukea nyt siis suunnitellaan rajoitettavaksi, siirtyy nykyistä useampi lapsi päivähoitoon. Se maksaa kunnalle huomattavasti enemmän kuin kotihoidontuen kustannukset. Läheskään kaikissa tapauksissa tätä summaerotusta ei töihin siirtyvän äidin verotulot kunnalle tasaa. Erään laskelman mukaan äidin pitäisi tienata noin 5000 euroa kuussa, jotta kotihoidontuen vaihtuminen päivähoitoon olisi kunnan taloudelle plus-merkkinen siirto.

Monissa kunnissa hallituksen linjaus tarkoittaa käytännössä uusien päiväkotien rakentamista ja lisähenkilöstön välttämätöntä tarvetta. Tämä tilanteessa, jossa monin paikoin päiväkodit ovat nyt jo täynnä ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset työn kuormittamia.

Kataisen hallituksen rakennepoliittisessa uudistuksessa kuuluu aikuisten ääni ja tehokkaan yhteiskunnan vaatimus. Entä jos raha ei olekaan aina se tärkein asia? Entä jos moni vanhempi yksinkertaisesti haluaa tehdä arvovalinnan ja hoitaa lasta kotona – ja päättää vielä itse, jääkö kotiin äiti vai isä.

Työtön ansaitsee palvelua

Tuoreen tilaston mukaan työttömiä työnhakijoita oli viime kuussa 44 000 henkeä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös lomautettujen määrä on kasvussa. Kaikkiaan työttömiä on jo liki 300 000. Kuntiin ja valtiolle väkeä työllistyy edelleen, kun taas yksityiselle puolelle paikkoja syntyy vähän. Tilanne on huolestuttava ja kansantaloudelle kestämätön. 

 

Työttömyyden tilastolukuihin mahtuu monta tarinaa. On yt-neuvottelujen irtisanomia, pitkäaikaistyöttömiä, nuoria syrjäytyneitä ja yhä enemmän myös akateemisesti koulutettuja.

 

Työelämästä sivuun joutuminen on suuri elämänmuutos – monelle onneksi tosin väliaikainen. Työttömänä tulotaso tietysti heikkenee ja ammattitaito väkisinkin toimettomana ruostuu. Arki rajautuu ja työn tuoma merkityksellisyyden kokemus haihtuu. Terveyspalvelut eivät enää hoidukaan työterveyden kautta, päivittäiset kohtaamiset työkaverien kanssa jäävät taakse ja työkkärin viranomaispalvelut kaavakkeineen ja tukitoimenpiteineen tulevat tutuiksi. Moni kokee myös suurta epäoikeudenmukaisuutta – miksi juuri minut laitettiin pois?

 

Tämän kaiken keskellä työvoimaviranomaisen toimintaa ollaan keskittämässä. Älytöntä puuhaa juuri nyt, kun työvoiman kysyntä ja tarjonta tasapainoilee kaltevalla pinnalla.

 

Mitä siis on tapahtumassa? Työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä koko maassa siirryttiin tämän vuoden alussa systeemiin, joka Varsinais-Suomessa tarkoitti yhdeksän itsenäisen TE-toimiston lakkauttamista ja siirtymistä yhden maakunnallisen TE-toimiston aikaan.

 

Nyt palveluverkkoa aiotaan yhä karsia. ELY-keskus esittää, että maakuntaan tulee kaksi TE-toimiston omaa toimipaikkaa Turkuun ja Saloon. Julkisen hallinnon yhteispalvelupisteitä sijoitetaan Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin. Muille nykyisille TE-toimipisteiden paikkakunnille – Kaarinaan, Kemiönsaareen, Laitilaan, Lietoon, Paimioon, Paraisille, Laitilaan ja Somerolle kaavaillaan lappua luukulle. Tämä siitä huolimatta, että monin paikoin kunnat ovat halukkaita tulemaan vastaan kiinteistökuluissa palvelujen turvaamiseksi.

 

Tavoitteena on, että jatkossa kunnan, työvoimaviranomaisen, poliisin lupapalvelun, maistraatin, verohallinnon, Kelan ja ELY-keskuksen asiakaspalvelu voisi tapahtua samalta luukulta tai sähköisenä asiointina. TE-palvelut tarjottaisiin käytännössä etäpalveluna, mitä se ikinä sitten tarkoittakaan. Se ei kuitenkaan riitä. Työpaikan etsimiseen tarvitaan paikallistuntemusta ja asiakkaan elämäntilanteeseen paneutumista. Sitä ei kone osaa.

 

Omalla seutukunnalla sijaitseva TE-toimipiste vaikuttaa merkittävästi kaupungin ja sen seutukunnan työllisyyteen sekä työpaikkaomavaraisuuteen. Se palvelee myös seutukunnan työvoimaa tarvitsevia yrittäjiä. Työttömäksi jääneelle TE-toimipiste taas on välttämätön lähipalvelu.

 

Linjaus on huono erityisesti nuorisotyöttömyyden nujertamisen näkökulmasta. Jos Kataisen hallitus mielii saada tärkeän tavoitteensa toteutetuksi ja kaikille nuorille takuun turvin töitä tai koulutusta, se vaatii ammatti-ihmisiä nuorten tueksi. Byrokratiasta tai palveluiden maantieteellisestä etäisyydestä ei siinä tilanteessa kaivata lisäongelmia. 

 

Varsinais-Suomen suurten rakennemuutosten aikana uudistus näyttäytyy riskialttiina. On erittäin hyvä, että maakuntahallitus otti asiaan alkuviikosta kriittisen kannan nimenomaan maakunnan etäisimpien toimipisteiden näkökulmasta. Kysymys kun on alueiden ja ihmisten tasa-arvosta. Tämän toivottavasti viranomaisetkin nyt vähitellen ymmärtävät.

 

Mutta onneksi jotain hyvääkin. Keskustan pitkäaikainen tavoite työnteon kannattavuuden lisäämisestä sai Kataisen hallituksen riveissä vihdoin tukea. Osana rakenneuudistuspäätöksiä päätettiin nyt muodostaa työttömyyskorvaukseen suojaosa, jonka turvin pienimuotoisen työn vastaanottaminen kannattaa – toisin kuin tähän asti on ollut.