tiistai 9. syyskuuta 2014

Blogi on muuttanut

Annika Saarikon blogi on siirtynyt uuteen paikkaan, hänen kotisivuilleen.

Aiemmin julkaistuja tekstejä voit edelleen selailla täällä.

Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiin ja kannanottoihin!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Saarikko kummastelee maistraatin maksujen perusteita


(Tiedote 1.9.2014)

 
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko kysyy, miksi maistraatin edunvalvottavilta henkilöiltä perimä tilintarkastusmaksu perustuu varallisuuteen.


Edunvalvottavia henkilöitä on Suomessa noin 64 000. Edunvalvottavat ovat usein yhteiskunnassa heikossa asemassa, sairaita ja työkyvyttömiä, minkä vuoksi heidän saamansa verotettavat tulot pysyvät monesti vuosittain varsin vähäisinä.


Edunvalvojan on annettava yleensä vuosittain maistraatille vuositili-ilmoitus päämiehensä eli edunvalvottavan henkilön varoista. Ilmoituksesta peritään päämieheltä tilintarkastusmaksu, jos edunvalvottavan henkilön nettotulot ja rahana annetut sosiaaliset etuudet ovat enemmän kuin 8 029 euroa vuodessa.


Maksu määräytyy progressiivisesti. Se on sitä suurempi, mitä enemmän edunvalvottavalla on vuositilintarkastuksessa bruttovaroja. Vähimmillään tilintarkastusmaksu on 48 euroa ja enimmillään 430 euroa. Maksu on tässä yhteydessä varallisuusveron tapainen, josta Suomessa luovuttiin vuonna 2005. Onkin epäselvää, mihin progressiivinen maksu perustuu.


Tietyin ehdoin holhousviranomainen voi päättää, että yleispiirteinen tili riittää, missä tapauksessa tilintarkastusmaksusta peritään puolet. Myös alaikäiseltä peritään maksusta puolet. Saarikko pitää ongelmallisena, että maksujen suuruus perustuu varallisuuteen.


– Edunvalvonnassa olevat henkilöt saattavat omistaa kiinteistöjä tai he ovat jotenkin muuten keränneet varallisuutta. Henkilön käyttövarat voivat silti olla erittäin pienet bruttovarallisuudesta riippumatta, Saarikko sanoo.


Saarikko jätti asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Valtiovarainministeriön asetus maistraatin maksuista on voimassa vuoden loppuun saakka. Saarikko tiedustelee, mihin hallitus perustaa edunvalvottavien henkilöiden tilintarkastusmaksun progressiivisuuden ja aikooko hallitus selvittää progressiivisuudesta luopumista, kun uutta asetusta maistraattien perimistä maksuista tehdään.


tiistai 26. elokuuta 2014

Homma hallussa?

(Julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön verkkosivuilla 26.8.2014)


En ole johtamisen ammattilainen, todettakoon se heti kärkeen.
Uskallan silti arvella, että johtaminen ei ole erityisen helppoa. Muutoksen johtaminen on lajeista ehkä kaikkein vaikein.

Johtaminen onnistunee parhaiten silloin, jos on itse varma siitä, mitä tavoitellaan ja tietää mitä kohti ollaan menossa. Johtajan pitää sitoutua siihen, mitä ollaan tekemässä. Osoittaa toimillaan, että valittu tie on fiksu ja välttämätön. Tärkeintä on vakuuttaa, että uskoo edes itse omaan tekemiseen.
 
Johtajan ei silti tarvitse onneksi olla kaikkivoipainen - ihmisenä oleminen riittää.
Pääministeri Alexander Stubbin ensimmäistä radiohaastattelutuntia sunnuntaina 24.8. kuunneltiin erittäin tarkkaan.
 
Hätkähdin, kun toimittaja kysyi pääministeriltä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta.
"En usko, että sote on kenelläkään hallinnassa, mutta onneksi meillä on sosiaali- ja terveysministeri, jolla tämä on hallinnassa, ja toivottavasti myös peruspalveluministeri, jolla nää on hallinnassa", sanoi Stubb.

Käynnissä on lausuntokierros, jossa kunnat saavat sanoa näkökantansa puitelaiksi rakentuneeseen sote-sopuun. Millaisen viestin sen pohjaksi antaa maan johtaja, jonka mukaan uudistus ei ole "kenelläkään hallinnassa"?

Tietysti moni asia on auki. On paljon kysymyksiä, paljon puuttuvia vastauksia. On paljon matkaa muutokseen. Muutos luo epävarmuutta, muutos pelottaakin. Esimerkiksi kuntien rooli tulee muuttumaan paljon.
 
Raami palvelujen uudistamiseksi on nyt olemassa. Se on yhdessä sovittu. Puolueiden puheenjohtajat päättivät polun suunnan. Mukana oli myös pääministerin oma puolue Kokoomus.

Sote-uudistusta johtaa peruspalveluministeri Susanna Huovinen, jolla homma on hallussa. Huovisen johtama parlamentaarinen työryhmä hioi virkamiesten ja asiantuntijoiden avulla hallituksen esityksen, josta kunnat nyt saavat - ja joista pitää lausua.

Eikö hallituksen johto tue Huovisen vaativaa työtä? Pomon rohkaisevat kannustussanat voisivat olla paikallaan - niin Huoviselle kuin kaikille kuntapäättäjille, joiden tehtävä on saattaa sote-sopu käytännön ratkaisuiksi.



maanantai 25. elokuuta 2014

Yliopistorahoituksessa pidettävä sovitusta kiinni


(Keskustan varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen Keravalla 22.8.2014)
 
Keskustan varapuheenjohtajat, kansanedustajat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen tukevat opetusministeri Kiurun linjaa yliopistojen rahoituksen jaossa. 
 
- Matti Vanhasen II hallitus teki aikanaan päätöksen siitä, että innovaatioyliopistolle kohdennettu erillinen rahoitus siirretään kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015 alkaen. Ei ole mitään syytä tinkiä tuosta päätöksestä, Saarikko ja Vehviläinen toteavat.
 
Vuonna 2010 toimintansa aloittaneeseen Aalto-yliopistoon on perustamispäätöksestä lähtien satsattu julkisia varoja sekä kansallista huomiota paljon. Uusi yliopisto on monella tavalla onnistunut työssään ja tutkimuksessaan.  
 
- Haluamme kuitenkin varmistaa, että myös maan muille yliopistoille turvataan riittävät resurssit laadukkaan opetuksen, koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamiseen. Muut yliopistot ovat perustellusti arvioineet toimintansa pohjaksi tuon Vanhasen hallituksen päätöksen ja uuden rahanjaon muodon. 
 
Päätös sisältää Saarikon ja Vehviläisen mielestä vahvan psykologisen viestin siitä, ovatko kaikki yliopistot kansallisessa sivistystyössä yhtä arvokkaita. He kummastelevat, että hallituspuolueet ovat saaneet asiasta näin valtavan keskinäisen kiistan aikaiseksi. 
 
- On valitettavaa, että yliopistorahoituksen sovitusta jaosta ei päätetty selvästi jo hallituksen kehysriihessä. 
 
Sen sijaan hallitus kehysriihessään päätti pääomittaa yliopistoja 150 miljoonalla eurolla. Päätös ehdollistettiin siten, että pääomitettava summa on sidoksissa yliopistojen itsensä keräämään rahoitukseen, jonka suuruuden tulisi olla 1/3 suhteessa valtion pääomitukseen. 
 
-  Taloussuhdanteiden vaikeuksien vuoksi yliopistoissa ei pidetä realistisena laajamittaista yrityksille, yhteisöille ja kansalaisille kohdennettua varainkeruuhanketta, joka olisi tuon pääomitettavan summan ehtona. Edellisestä varainkeruusta on vasta kulunut tovi ja tällä pääomituksella ei todellakaan yliopistoja kyetä hyvittämään. 
 

Lähiruoka ei ole huiputusta


(Julkaistu 22.8.2014 Turun Sanomissa)


Toimittaja Rami Nieminen epäili kolumnissaan ”Lähiruoassa maistuu huiputus” (Turun Sanomat 17.8.2014) lähiruokatermin olevan silkkaa sumutusta ja uusiin vaatteisiin puettua kotimaisuuspropagandaa.

Nieminen kirjoittaa, että ei ole olemassa rajaa sille, milloin tuotu ruoka ei ole enää lähi- vaan kaukoruokaa. Olen Niemisen kanssa toista mieltä. Mielestäni lähiruoan ydin on mahdollisimman paikallisen ruoan nauttimista paikallisissa pöydissä. Lähiruoka ei ole vain välimatkoja, vaan myös oman ruokakulttuurin arvostamista ja ruuantuotannon omavaraisuuden vahvistamista. 

Nieminen kirjoittaa, että lähiruokakampanjoinnilla kierretään Euroopan Unionin rajoituksia, kun termissä ei mainita kotimaisuudesta. Näen asian toisin. EU nimenomaan korostaa ruoan lyhyitä jakeluketjuja ja niiden helpottamista lainsäädännöllä. Ruokayrittäjyys on vaativaa ja säädösviidakko on melkoinen. Suomessa riittää työnsarkaa alan yrittäjyyden ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi. Myös EU itse tukee lähiruoan edistämistä maaseudun kehittämisohjelmiensa kautta.

Niemisen mukaan lähiruoan myönteiset ympäristövaikutukset on asetettu kyseenalaisiksi. Hän kirjoittaa, että kuljetuskustannukset aiheuttavat murto-osan elintarvikkeen elinkaaren päästöistä. Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että pitkissä kuljetusketjuissa ei ole kyse vain ympäristövaikutuksista. Lyhyet kuljetukset helpottavat elintarvikkeiden jäljitettävyyttä, alkuperää ja merkintöjen valvontaa. Näin lähiruoka edistää myös elintarviketurvallisuutta.

Lähiruokaa ostamalla voimme myös edistää luonnon monimuotoisuutta sekä alkuperäisrotujen ja -lajikkeiden säilymistä. Lähiruoan tuotanto tukee eläinten hyvinvointia läpinäkyvällä ja jäljitettävällä tavalla.

Lisäksi lähiruoan avulla voimme kehittää edelleen suomalaista, alueellisesti rikasta ruokakulttuuriamme ja vastata nopeasti kuluttajien tarpeiden muutoksiin. On ilo käydä kaupassa, jossa hyllyillä on myytävänä oman kylän leipomon leipää tai naapurikunnan perunoita. Paikallisesti tuotettu lähiruoka voi merkittävästi vaikuttaa paikallisalueen elinvoimaisuuteen, kun eurot kiertävät omalla alueellamme.

tiistai 19. elokuuta 2014

Saarikko: Mielenterveyslain kokonaisuudistus tarvitaan kipeästi


(Tiedote 19.8.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko vaatii mielenterveyslain kokonaisuudistusta. Saarikon mukaan mielenterveystyön painopiste on siirrettävä edistävään ja ehkäisevään työhön.


Saarikko jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Hän kysyy, millainen näkemys hallituksella on mielenterveyslainsäädännön uudistuksen kokonaisuudesta ja aikataulusta.

 – Mielenterveysongelmat muuttavat sairastuneen arkea kokonaisvaltaisesti.

Tunnistamattomana, hoitamattomana - ja  monesti hoidettunakin ne pudottavat usein työelämästä, opintojen parista ja jättävät sairastuneen vaille sosiaalisia suhteita, Saarikko sanoo.

Mielenterveysongelmissa on kyse myös merkittävästä kansataloudellisesta kysymyksestä. Mielenterveysseuran mukaan lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Mielenterveysseura on arvioinut, että mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset ovat vuositasolla noin 10 miljardia euroa.

 – Edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö on sekä ihmisen että yhteiskunnan taloudellisen edun kannalta kannatettavaa. Mielenterveyslaissa on monia muutostarpeita.  Kokonaisuudistuksessa on myös muun muassa pohdittava erillisestä mielenterveyslainsäädännöstä luopumista sekä hoitotakuun vahvistamista laatukriteereiden avulla. On myös arvioitu, että nykyinen mielenterveyslaki ei tarjoa riittävää oikeussuojaa, eikä se tue avohoidon kehittymistä.

Saarikko kysyy myös, miten mielenterveyslainsäädännön kokonaisuudistuksen eteneminen taataan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen yhteydessä, sekä miten hallitus arvioi kokonaisuudistuksen kustannusvaikutukset.







maanantai 18. elokuuta 2014

Keskusta haluaa nostaa yksineläjien aseman vahvemmin esille

(Tiedote 18.8.2014)
Keskusta haluaa nostaa yksineläjien väestöryhmän vahvemmin esiin päätöksenteossa sekä muistuttaa yksineläjien joukon moninaisuudesta. Kun kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa oli yhden hengen asuntokuntia alle 500 000, nyt niitä on yli miljoona. Tilastojen mukaan yksinelävien enemmistö on työssäkäyvää aikuisväestöä.
Keskustan työvaliokunta hyväksyi puolueen politiikkalinjaukset aiheesta viime talvena. Keskustan varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Juha Rehula esittelivät ne eduskunnassa tänään 18.8. Varapuheenjohtajat peräänkuuluttivat valtiovarainministeri Antti Rinteen viimeviikkoiseen avaukseen lisää konkretiaa.
Keskustan politiikkalinjaukset käsittelevät muun muassa toimeentuloa, asumisen kustannuksia ja yleistä asenneilmapiiriä yksin eläviä kohtaan. Suomalaisen köyhyyden vähentäminen edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä yksineläjiin.
– Yksin eläminen on merkittävä köyhyysriski, minkä nujertamiseksi perusturvan vahvistaminen ja työllisyyden edistäminen ovat tehokkaita ratkaisuja. Lisäksi Keskusta haluaa välttää sellaisia veroja, jotka kohdistuvat yksilön sijasta kotitalouteen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että perheverotusta ei tulisi enää ajatuksena helliä ja toisaalta kotitalousvähennyksen muuttamista asuntokohtaiseksi, Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko sanoo.
Yksi konkreettisin muutostarve kohdistuu työn perässä muuttamiseen. Keskusta esittää, että työasuntovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan myös yhden hengen talouksia. Tällä hetkellä vähennykseen ovat oikeutettuja vain he, joilla kotipaikkakunnalle jää asumaan puoliso tai alaikäinen lapsi.
Keskusta on myös valmis tarkastelemaan perintöverotusta. Keskusta haluaa selvittää, voisiko perintöverotusta muuttaa siten, että yksinelävällä olisi mahdollisuus testamentata varallisuuttaan läheiselleen erityisellä perusteella samalla perintöveroprosentilla kuin lasten ja puolison osalta on nyt mahdollista.
Keskusta on myös valmis selvittämään, voisiko takuueläkettä kehittää yksineläjien kannalta.
– Onhan valtionvarainministeri Rinne huomioinut, että takuueläkkeen saajista kaksi kolmasosaa on yksineläviä? He elävät merkittävässä köyhyysriskissä. Toisin kuin kansaneläkkeen, takuueläkkeen suuruuteen eivät vaikuta henkilön perhesuhteet. Olisi hyvä selvittää, voitaisiinko yksineläjät huomioida takuueläkkeessä erityisellä tavalla, kansanedustaja, varapuheenjohtaja Rehula ehdottaa.
Keskustan mielestä yhteiskunnan täytyy mahdollistaa erilaiset elämänvalinnat, eikä puolue halua asettaa vastakkain erilaisia elämänmuotoja.
- Tarvitsemme yhtenäisen käsitteistön väestöryhmästä ja laajempaa tutkimusta. Aihe on ollut liian pitkään vaiettu.
Yksi on yhtä paljon kuin kaksi -politiikkalinjaus on luettavissa täältä.

tiistai 12. elokuuta 2014

Reppu selkään ja kohti koulutuksen polkua

(Julkaistu Suomenmaassa 12.8.2014)


Uusi reppu, teroitetut kynät, pieniä perhosia vatsassa. Näinä päivinä ensi kertaa koulutielleen käy yli 60 000 ekaluokkalaista. Turvallista matkaa ja oppimisen riemua heistä jokaiselle!

Ekaluokasta alkaa koulutuksen polku, jonka varrelta pitäisi poimia oppi ja osaaminen elämää varten. Suomen kaltaisen pienen kansan toivo on osaavissa ihmisissä. Jos ekaluokka on polun alku, loppukäänteissä se puolestaan tarkoittaa huippuyliopistoja ja puitteita innovaatioille.

Suomalainen kiitelty koulujärjestelmä on nojannut ennen muuta kahteen peruspilariin: laadukkaaseen opettajankoulutukseen sekä koulutuksen tasa-arvoon, erityisesti alueellisesti. Näiden turvaaminen jatkossakin on koulutuspolitiikkamme kulmakivi ja tärkein tehtävä.

Julkisen talouden ahdingon vuoksi kumpikin peruskivistä on uhattuna. Kuten Helsingin Sanomatkin (11.8) pääkirjoituksessaan toteaa: "Eriarvoistuminen ei etene hyppäyksin. Se etenee pienin askelin kumuloitumalla". Lehti nostaa aivan oikein esiin huolen siitä, että eri kuntien säästölistoilla koulutusta, erityisesti peruskoulua kohdellaan eri tavoin. Osa kunnista on halunnut suojella opetusta säästötoimilta, osa ei. 

Kuntapäättäjiltä kaivataan tässä ajassa suurta viisautta tehdä arvovalintoja, jotka katsovat tulevaisuuteen. Satsaukset peruskouluun ja sitä edeltävään varhaiskasvatukseen maksavat itsensä taatusti takaisin moninkertaisesti. Paljon voidaan niissäkin varmasti vyötä kiristää, mutta opetuksen laadusta en olisi valmis tinkimään. Siitä taas pitävät huolen opettajat, jotka saavat riittävästi täydennyskoulutusta vaikkapa muuttuviin ajan haasteisiin suhteessa teknologiaan ja toisaalta riittävä kouluavustajien määrä, joka puolestaan takaa työrauhan erilaisten oppijoiden arkitodellisuudessa.

Kataisen hallituksen ohjelmassa oli tavoitteena tehdä Suomesta maailman osaavin kansa vuonna 2020. Kunnianhimoisen päämäärän tueksi hallitus listasikin liudan uudistuksia, joita se aikoi kaudellaan toteuttaa koulutuksen eri asteille. Niistä suurimman haloon on saanut aikaan toisen asteen koulutuksen aloituspaikkojen leikkaus, joka on eriarvoistunut kouluttautumisen mahdollisuuksia eri puolilla maata. 

Suurista tavoitteista vain harva on toteutunut. Erityisen harmissani olen siitä, että vuosikymmeniä odotettu päivähoitojärjestelmämme uudistus, varhaiskasvatuslaki on jäänyt huonon valmistelun ja keskinäisen riitelyn jalkoihin. En ole lainkaan varma, saako opetusministeri Kiuru tuota uudistusta valmiiksi.

Entisten keskeneräisten uudistustavoitteiden lisäksi Stubbin uusi hallitus listasi niitä koulutuksen alalle vielä lisää - nyt on vain mahdoton sanoa, pitävätkö vanhat tavoitteet myös edelleen paikkaansa? Yritetäänkö niitä viedä eteenpäin? Stubbin paperissa koulutuksen osalta noteerataan lähinnä vain sosialidemokraattien hellimä oppivelvollisuusiän korotus ja niin ikään SDP:n valtiovarainministerin ehdotus remonttirahastosta, josta jaettaisiin varoja homekoulujen korjaamiseen.

Rinteen remonttirahasto on toistaiseksi täysin hahmottumaton ja herättää kuntakentällä epäilyjä. Oppivelvollisuusiän korottamista taas en ole kenenkään koulutusalan ammattilaisen kuullut kannattavan. Hallituskin tuntuu siitä edelleen riitelevän.

Pahan ilman linnuksi ei tarvitse heittäytyä, mutta pieni pelko mielessäni vaanii siitä, että SDP opetusministerisalkullaan huolehtii loppukaudesta lähinnä tuon oppivelvollisuusiän nostosta vaikka väkisin ja muut tärkeät uudistukset jäävät odottamaan tulevaa hallitusta. Se siitä osaavimmasta kansasta 2020. Näin ei saisi olla. Toisaalta jos tämä vie huomion esimerkiksi suunnitelmilta ajaa lukioverkko jättiyksiköihin ja lakkauttaa pienet lukiot, jotakin hyvää
siis seuraa tästäkin.


torstai 31. heinäkuuta 2014

En keksi yhtään hyvää syytä sotaan


Tuttavani, pienten kaksosten äiti kommentoi sosiaalisessa mediassa kuluneen kesän uutisia: "Ulkopolitiikan ymmärtäminen käy yhä vaikeammaksi äitiyden myötä. Näitä pari kuukautta vanhoja poikia katsellessani en keksi yhtään hyvää syytä sotaan. Jokainen on jonkun lapsi."
 
Sanat puhuttelivat. Ilma on viime viikkoina ollut solkenaan huonoja uutisia. Pelkoa, epätietoisuutta, silkkaa pahuutta ja sotaa. Ihmisen toimintaa, jota ei voi ymmärtää eikä hyväksyä. Siviiluhrea Gazassa, pienten lasten tappoja Egyptissä, suomalaisten avustustyöntekijöiden murha Afganistanissa. Joku totesikin kaivanneensa jo takaisin Liekki-Sonnia, Ruokolahden leijonaa tai poliitikkojen piirileikin omaista pientä kärhämöintiä - niitä vähän kevyempiä kesäuutisia. 
 
Päällimmäisenä mielessä vellovat tapahtumat Itä-Ukrainassa, ennen muuta raadollinen lentoturma. Sen seurauksena konfliktin osapuolet käyvät törkeää propagandasotaa koneen pudottamisen syyllisistä. 
 
Ikävät uutiset tulevat nyt läheltä, Euroopasta. Jos on rehellinen itselleen, myöntää, että ne koskettavat eri tavalla kuin vaikkapa kaukaisen Syyrian tilanne. 
 
Omalle sukupolvelleni Venäjän terävöitynyt ja päämäärätietoinen toiminta on kuin realismin kylmä suihku. Kun on elänyt EU-Suomessa, jossa Neuvostoliitto ja sisäpolitiikan sekä ulkopolitiikan sekoittuneet lonkerot ovat vain muistoja ja Venäjä lähinnä markkinataloudellinen mahdollisuus, on uusi tilanne väkevä osoitus yhä vallitsevasta maantieteestä ja naapurin suuruudesta. Meitä vanhemmille epävarmuustekijöiden valtaama tiivis naapuruussuhde Neuvostoliittoon on ulkopolitiikan pitkän valtavirran kuva. 
 
Ulkopolitiikka on olemassa paljon vahvemmin kuin pitkään aikaan. Harva olisi vaikka vuosi sitten - tai edes Sotshin talviolympialaisten aikaan arvannut, että näillä helteillä moni miettii, koskeeko sotilaallinen uhka tavalla tai toisella Suomeakin. Tasavallan presidenttikin totesi pohtivansa, voiko tästä rakentua pysyvämpiä muureja Eurooppaan. Itä ja länsi ovat jo nyt napit hitusen vastakkain. 
 
Naapurimaan tilanne heijastelee myös Suomen talouteen, matkailuun ja yritystemme toimintaan. Oma merkityksensä silläkin, että venäläiset ovat myös suurin maahanmuuttajaryhmämme. Hekin pohtivat taatusti, mitä Putinista ajattelisivat. 
 
Ukrainan tilanne on myös viritellyt pintaan kotimaisen Nato-keskustelun. Pitäisikö ottaa askel liittoutumisen suuntaan, kuten pääministeri Stubb tahtoisi? Minusta ei. Keskustan kanta on, että nykytila on riittävä. Pohjola on ollut vakauden kolkka Euroopassa ja sitä ei kannata vaarantaa. Natosta saa tietysti puhua ja faktat pitää selvittää puolueettomasti. Samalla on hyvä muistaa, että toimimme jo nyt osana EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, myös suhteessa Venäjään. Se mikä kaipaa muutosta, on satsaus puolustusmäärärahoihin, joita nyt päinvastoin on ajettu alas. 
 
Tärkeintä kuitenkin lienee se, että muistamme tuon ystäväni tavoin, että "jokainen on jonkun lapsi". Sota ja konfliktit ovat aina kertomuksia ihmisistä. Silloinkin kun kuolleita on kerralla satoja. Sitä ei voi, eikä saa milloinkaan hyväksyä. Suomen tulee valppaasti puolustaa jakamatonta ihmisarvoa, länsimaista oikeuskäsitystä ja tehdä osansa Euroopan rauhan puolesta. Uusia muureja me viimeisimmäksi kaipaamme. 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Sote-uudistuksen myötä lääkekorvaukset tarvitsevat kokonaistaloudellista arviointia

(Kannanotto 26.6.2014)

Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Annika Saarikon mielestä Kelan lääkekorvausten kokonaistaloudellinen arviointi vaatii tarkastelua. Saarikon mukaan aihe on erittäin ajankohtainen nyt eteenpäin nytkähtäneen sote-uudistuksen myötä. Seuraavaksi on saatava sote-rahoitus kuntoon.
 
Nykyäänkin ohjeistus edellyttää virallisesti lääkekorvausten kokonaistaloudellista arviointia. Todellisuus on kuitenkin toinen. Sairausvakuutuksen säästöpaineet ohjaavat kohti lääkekustannusten minimointia ja näin kokonaisnäkemys uupuu. Halpa voikin tulla todellisuudessa kalliiksi. 
 
– Tämä estää terveydenhuoltoamme ottamasta käyttöön innovaatioita ja uusia lääkkeitä. Olisikin tarkasteltava, ohjaako nykyinen monikanavainen malli kohti huonompaa ja kalliimpaa tulosta. Keskustan tavoite on yksikanavainen rahoitusmalli, jossa verovarojen kokonaiskäyttöä tarkastellaan fiksusti, Annika Saarikko toteaa.
 
Lääke, jonka hinta apteekissa on kalliimpi, voi kokonaistarkastelussa tulla kuitenkin halvemmaksi, kun hinta-arvioissa otetaan huomioon esimerkiksi lääkkeen käyttöön kuuluvat laboroatorioseurannat. Nyt tätä kokonaiskustannusta ei kukaan taho valvo eikä seuraa. 
 
Saarikko jätti asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Saarikko kysyykin, miten hallitus aikoo varmistaa, että kokonaistaloudellinen näkökulma erityisesti lääkkeissä varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen myötä. Saarikko kysyy myös, miten hallitus aikoo ottaa huomioon lääkehoidon kokonaiskustannukset sote-rahoituksen uudistamisessa.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sote kuntien yhteistyön pohjalta – seuraavaksi rahoitus kuntoon




(Tiedote 25.6.2014)

Keskustan  varapuheenjohtaja
Annika Saarikko

Tänään julkistetulla parlamentaarisen ohjausryhmän esityksellä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta voidaan turvata lähipalvelut Varsinais-Suomessa ja muualla maassa. 

Keskusta halusi olla uudistuksessa aloitteellinen. Tavoitteenamme oli sosiaali- ja terveyspalvelujen tiiviimpi yhteistyö ja saumattomat hoitoketjut. Pidämme rakenteellisen uudistuksen toteutumista välttämättömänä myös Suomen talouden kestävyysvajeen kannalta. 

Nyt sovitussa puitelaki-esityksessä tukeudutaan olemassa oleviin rakenteisiin. Tämä on tärkeä tieto monelle varsinaissuomalaiselle kuntien yhteistyöhön pohjautuvalle sote-taholle. Jatkossakin perustana on siis kuntien välinen yhteistyö. Esitys myös mahdollistaa alueellisten erityispiirteiden huomioimisen. Esityksen myötä Kokoomuksen tavoittelemat suurkunnat voidaan lopullisesti haudata.

Jos alueen kunnat niin haluavat, palvelut voidaan myös tuottaa kotikunta-maakuntamallin mukaisesti. Tästäkin vaihtoehdosta on hyvä keskustella maakunnassamme. 

Esitys antaa puitteet uudistukselle, jonka onnistumisessa kesäkauden jälkeen alkavalla kuntien lausuntokierroksella on ratkaisevan tärkeä merkitys. Varsinaissuomalaisilla kuntapäättäjillä on kaikki syyt olla nyt määrätietoisesti mukana keskustelemassa ja vaikuttamassa.

Keskusta järjestää elo-syyskuussa maakunnissa puolueena kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta ja uudistuksen etenemisestä. Myös palveluja tarvitsevien tavallisten ihmisten mielipiteitä on vihdoin kuunneltava.


Velkaantuneiden nuorten asemaa tulee parantaa

(Julkaistu Turun Sanomissa 25.6.2014)


Edellisen laman yhteydessä 1990-luvun alkuvuosina Suomeen luotiin velkajärjestelylaki. Tavoitteena oli, että laman seurauksena ylivelkaantuneiden henkilöiden taloudellinen tilanne saataisiin korjattua ja että he pääsisivät uuteen velattomaan alkuun.

Sittemmin velkajärjestelystä on tullut pysyvä toimintamalli maassamme. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa velkajärjestelyhakemuksia on jätetty käräjäoikeuksiin yli 112 000 kappaletta.

Ylivelkaantuminen on kuin painajaiskierre. Kysymys ei ole vain rahasta tai maksukyvyttömyydestä. Velkaantuminen tuo valitettavan monesti mukanaan useita ongelmia: mielenterveys- ja päihdeongelmia ja syrjäytymistä.

Velka vetää mielen matalaksi vailla toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Kyse on inhimillisestä toivottomuudesta, ja kokonaiskuvassa velkaantuminen maksaa myös yhteiskunnalle esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta sekä työttömyytenä.

Olen iloinen siitä, että eduskunnassa oli juhannusviikolla lähetekeskustelussa hallituksen esitys velkajärjestelyjen muuttamisesta. Olemassa olevaa lakia parannetaan nyt oikeansuuntaisesti.

Esityksen mukaan pienyrittäjät pääsisivät jatkossa velkajärjestelyjen piiriin, mikä ei ole ollut aiemmin mahdollista. Yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja pystyisi siis hakeutumaan joko velkajärjestelyyn tai yrityssaneeraukseen riippuen siitä, kumpi menettely sopisi paremmin. Suomen Yrittäjät ovat arvioineet, että uudistuksella ehkäistään tarpeettomia konkursseja ja yritysten lopettamista.

Myös työttömien pääsyä velkajärjestelyn piiriin aiotaan nopeuttaa. Lisäksi velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa aiotaan kiinnittää huomiota velallisen toiminnan lisäksi luotonantajan toimintaan. Tämä uusi muotoilu osuu terävästi muun muassa pikavippejä vastuuttomasti jakeleviin tahoihin.

Nuorten velkaantumisen voidaan sanoa nousseen uudeksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Onkin erittäin harmillista, että nuorten on hyvin vaikea päästä velkajärjestelyn piiriin. Pikaluottojen takaisinmaksuvaikeudet koskevat erityisesti nuoria.

Näenkin erityisen tärkeänä, että esitystä tehdessä on kiinnitetty runsaasti huomiota nuorten velkaantumiseen. Nuorten pääsyä velkajärjestelyyn ehdotetaan helpotettavaksi siten, että velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa mainitaan velallisen ikä arviointiperusteena.

Hallituksen esityksen perusteluissa kerrotaan, että ratkaisukeinoja nuorten velkaongelmiin on syytä pohtia myöhemmin kokonaisvaltaisesti. Kannatan ehdottomasti tätä ajatusta.

Samalla on luonnollisesti myös pohdittava, millä keinoin nuorten velkaantuminen saataisiin kuriin. Nuorten on usein vaikea saada velkansa järjestellyiksi vapaaehtoisten keinojen avulla. Ne edellyttävät yleensä lainan takaisinmaksukykyä, eivätkä nuorten tulot tähän useinkaan riitä.

Vuonna 2008 alkanut talouden laskusuhdanne on lisännyt sekä yritysten että yksityishenkilöiden ylivelkaantumista Suomessa. Siksi velkaantuneiden aseman parantamista on edistettävä entistä pontevammin.

Hallituksen esittämät keinot ovat hyviä, mutta uusia toimenpiteitä on edelleen etsittävä lisää.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Esittelypuheenvuoro Keskustan varapuheenjohtajaehdokkaana

Keskustan Annika Saarikon ehdokaspuhe varapuheenjohtajavaalissa

Keskustan puoluekokouksessa 14.6.2014 Turussa


Esittäytymispuhe keskustan varapuheenjohtajavalintaa varten

Hyvät aatesisaret- ja veljet!

OIemme kulkeneet ystävät yhdessä mielenkiintoista, maisemarikasta tietä. Tiellä kuoppia, mutkia, välillä aurinkoista baanaa. Tänään pysäkkinä kotikaupunkini Turku. Kiitos kun tulitte.

Puolueessa olemme viimeisen kahden vuoden aikana saattaneet paljon hyvää alulle. Elpyneet ja virkistyneet.

Vaihtoehtoamme kysytään. Suomalaiset pohtivat: Mikä on Keskusta?  Meille annetaan mahdollisuus, meitä katsellaan kiinnostuneina -  kuin poika tyttöä pohtiessaan kehtaisiko tuota pyytää treffeille. Emme ole yhdentekevä.

Silti me olemme monelle suomalaiselle yhä tyhjä taulu. Olennaista on, mitä siihen nyt piirrämme. Meiltä odotetaan paljon. Ja meillä on paljon petrattavaa.

Tavoitteenani on, että kynä annetaan käteen jokaiselle. Avataan yhä paremmin politiikan linjanvedon portit koko Keskustalle. Keskusta sanana tuo mieleeni keskustelun. Heidänkin kuulemisen, jotka ovat eri mieltä.

 Hyvät ystävät,

Jos kaikki menee hyvin, minusta tulee syksyllä äiti. Elämän lahja sisälläni tuntuu valtavalta. Saan tärkeän luottamustehtävän.

Tämä uusi elämänvaihe motivoi minua toimimaan keskustalaisemman huomisen puolesta yhä voimakkaammin. Tulevaisuus on aina ollut tämän puolueen tärkein sana.  Olen valmis tekemään kaikkeni vaalivoiton ja tämän puolueen eteen. Suomi ei näytä nyt siltä kuin me haluaisimme. Valta on ollut toisilla.

Mietin pitkään, millä sanalla kuvaisin poliittista päämäärääni. Nyt tiedän. Haluan tekevän Suomen.

Sellaisen tekevän Suomen, jossa toimeliaisuuteen kannustetaan - ja sitä arvostetaan. Sellaisen, jossa kukaan ei tule jätetyksi syrjään. Sellaisen, jossa on työtä, yrittäjyyttä ja oivalluksia koko maassa. Sellaisen, jossa maaseudullakin tekeminen kannattaa.

 Haluan sellaisen tekevän Suomen, joka ei märehdi ja mutise, vaan ryhtyy toimeen ja ratkoo. Tekevässä Suomessa emme kanna vastuuta vain itsestä, vaan teemme lähimmäisenrakkauden tekoja toiselle.

Siskot ja veljet,

Knuutilan Ensio, Keskustan kunniajäsen ja pitkän linjan järjestöpuurtaja tuosta naapurikunnasta Kaarinasta on viisas mies. Hän rohkaisi tällä viikolla Suomenmaassa kulkemaan Keskustassa pystypäin. Aatteellisuutta ei pidä pelätä.

 
Ensio sanoo:

 "Kun nykyään niin paljon vedotaan siihen, että ollaan puolueettomia mukamas. Turhaa arkailua. On se mikä on, kyllä sitä sitten kunnioitetaan muittenkin taholta."

 Meillä on lupa tunnustaa väriä. Vahvan Keskustan vihreää. Meille tärkeitä asioita, uida vastavirtaankin.  Erottaudutaan rohkeasti. Kerrotaan tarinamme voimakkaammin kuin koskaan ennen.

Ystävät, tässä olen. Tunnette minut ja toimintatapani. Tiedätte, millaisella liekillä aate hehkuu ja työtä teen. Mieli on täynnä kiitollisuutta saamistani mahdollisuuksista. Olen valmis yhä kasvamaan, oppimaan uutta, ajamaan tuntemattomaan maisemaan. 

Pyydän, että yhteinen matkamme voisi jatkua. Matkalippu kyytiin leimataan pian äänestysuurnilla. Laita nimi lappuun ja istahda viereen. Jatketaan työtä!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kukaan ei katso kokonaisuutta

(Julkaistu 10.6.2014 Kunnallisalan kehittämissäätiön nettisivuilla)

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa puhutaan paljon rakenteista. Rakenteiden siirteleminen ei riitä, jos sirpaleista rahoitusjärjestelmää ei selkeytetä. Terveydenhoidon kustannukset ovat peräti noin 16 miljardia vuodessa. Soten rahoitustyöryhmän nimittämisessä kesti liian kauan. Toivottavaa olisi ollut, että uudistuksia vietäisiin yhtäaikaisesti eteenpäin. Arvelen, että riideltävää riittää rahoituksessa vielä pitkään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahankulussa ei kukaan katso tällä hetkellä kokonaisuuden perään. Tästä voimme nähdä ympärillämme lukuisia esimerkkejä. Omassa maakunnassani Varsinais-Suomessa on keskusteltu aluesairaaloiden toimintojen alasajosta ja siirtämisestä Turkuun. Lakkauttamiset tarkoittaisivat muun muassa, että Kelan maksavien matkakorvausten määrä kasvaisi. Minkä verran siis säästettäisiin todellisuudessa?

Myös Kelan lääkekorvauspäätösten kokonaistaloudelliset vaikutukset tarvitsevat tarkastelua. Ohjeistus edellyttää virallisesti kokonaistaloudellista arviointia, mutta todellisuudessa sairausvakuutuksen säästöpaineet ohjaavat kohti lääkekustannusten minimointia. Tämä estää terveydenhuoltoamme ottamasta käyttöön vähemmän resursseja kuluttavia innovaatioita ja uusia lääkkeitä. Suomeksi sanottuna: kallis lääke voi tulla lopulta kokonaisuudessaan halvemmaksi, kuin halvempi lääke, joka esimerkiksi edellyttää tiivistä laboratorioseurantaa.

Sote-slangin sanahirviö monikanavarahoitus on siis enemmän kuin totta. Nykytilanteen sijaan rahoitus voitaisiin koota nykyisistä kuntien valtionosuuksista, kuntien maksuosuuksista, osasta sairausvakuutuskorvauksia ja sote-asiakasmaksuista yhdelle sote-alueelle vastattavaksi. Tällöin kyseessä olisi yksikanavainen rahoitusmalli.

Osana nykyistä järjestelmää maksamme 300 miljoonan euron verran tukea yksityisille lääkärifirmoille Kela-korvauksina. Jos onnistumme sote-rakenteissa ja saamme yksityisen toimijan luontevaksi ja valvotuksi vaihtoehdoksi julkisen rinnalle, tämä rahapotti voidaan siirtää perusterveydenhuollon toteuttamiseen.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Eläköön se ero

(Julkaistu Suomenmaassa 10.6.2014)

 
Poliittiset kilpailijat nimittävät mielellään keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyötä porvaripohjaksi. Keskusta niputetaan siinä osaksi oikeistoa.

Aika ajoin joku myös tokaisee, että keskusta ja kokoomus ovat samasta puusta veistettyjä. Ehdotettiinpa ennen eurovaaleja yhteistä ohjelmalinjaustakin seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksen suunnalta on voimaintunnossa kevään aikana nimitetty meitä mukavaksi apupuolueeksi.

 Ei, ei ja ei. Keskustaa ja kokoomusta ei voi yhdistää, niitä ei voi sekoittaa, eikä niiden aatepohjaa voi huoletta liimata yhteen. Eläköön se ero välillämme. Kumpikin haluaa Suomelle parasta omasta vinkkelistään. Yhteistäkin on paljon, mutta peruskivemme on muurattu erilaisella laastilla. 

Suurin ero kiteytyy käsityksemme kansanvallasta, kansalaisten oikeudesta päättää omista asioistaan. Me luotamme osallistumisen yhdistävään voimaan. Kansanvallan vahvistuminen merkitsee aina myös kansan sosiaalista nousua, osallistumista ja osallisuutta.

Kokoomus taas on vahvasti puheenjohtajavetoinen puolue. Heillä on totuttu kabinettipolitiikkaan.

Lienee suorastaan historiankirjoihin merkittävää, että tulevana viikonloppuna puolueen johtajavalintaa ei sittenkään ehkä kyetä ohjailemaan valtakamareista. Niin hajallaan ovat puolueen merkittävimpien piirien linjaukset ehdokkaiden taakse ryhmittymisestä.

Puolueiden historialliset juuret ovat erilaiset. Kokoomus löytää eurooppalaisen viiteryhmän oikeistokonservatiivien joukosta helposti.  Keskusta taas on suomalainen puolue, maaseudun vähäväkisten synnyttämä, Santeri Alkion aatteeksi kirkastama. Linjamme on tasavaltalainen. Vaihtoehtonamme on usein joko-tain sijaan sekä-että.

Päivänpolitiikassa erot niin ikään heijastuvat. Päällimmäisenä mieleen nousee tuhkaksi varissut kuntauudistus, jonka Katainen joukkoineen nimesi kärkitavoitteeksi. Ylhäältä sanellen Suomen kunnat yhteen. Taustalla vahva vimma keskittää ja nojata keskuskaupunkien mahtiin. Tämän tarinan lopun tiedämme. Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa.

Maatalouspolitiikka, hilenmusta energiapolitiikka, sosiaaliturvan vastikkeellisuusvaatimus ja monet muut osoittavat kokoomuksen eroavan keskustasta.

Linjaeroja näen myös koulutuspolitiikassa. Esimerkkinä mainittakoon Aalto-yliopisto. Keskustan johdolla sovittin viime hallituskaudella, että sille varattu erityisrahoitus puretaan vuodesta 2015 lähtien ja avataan kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi. Kataisen hallitus on antanut odotuttaa linjauksen toimeenpanoa. On valittu linja, jossa maailmalle porhalletaan innovaatioyliopisto etunenässä ja maakuntien yliopistojen mahdollistama tasa-arvoinen koulutus jää kakkoseksi.

Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa. Keskustelua on kiihdyttänyt Venäjän toiminta kuluvana keväänä. Natoon vai ei. Kokoomus intoilee asiassa ja olisi varmasti valmis päättämään asiasta pian. Keskustan kanta on puoluekokouksen määrittämänä maltillinen. Naton suuntaan on ikkuna auki, mutta juuri nyt sinne ei ole tarvetta kurkkia. Ounastelen, että tähän asiaan palataan vielä monta kertaa.

Pidän keskustan erottautumista kokoomuksesta yhtenä lähikuukausien tärkeimmistä poliittista tavoitteista. Tästä ei tarvitse vetää johtopäätöksiä vaalien jälkeisestä mahdollisesta hallitusvastuun yhteistyöstä. Ei suuntaan eikä toiseen. Kaikki vaihtoehdot pitää olla avoinna. Siitä kertovat myös heilahtelevat kannatusgallupit.

Hallituspohjan sanelee vaalitulos ja sen päättää äänestysuurnilla käyvä kansa. Mutta erot pitää osoittaa, jotta äänestäjillä on aidosti varaa valita, mihin suuntaan Suomea viedään.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Annika Saarikko huolestui alueiden yliopistojen tulevaisuudesta

(Tiedote 5.6.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko on huolissaan maakunnissa toimivien yliopistojen taloudellisesta asemasta. Saarikko on jättänyt yliopistojen rahoituksesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Saarikon mukaan nyt on epäselvää, halutaanko Aalto-yliopiston erityisasemaa edelleen jatkaa ja vahvistaa.

Innovaatioyliopistona kutsuttavaan Aalto-yliopistoon on satsattu julkisia varoja sekä kansallista huomiota perustamispäätöksestä lähtien. Kataisen hallitus ei tämänkeväisessä kehysriihessään tehnyt päätöstä Aalto-yliopiston erillisrahoituksen purkamisesta ja siirtämistä kaikkien yliopistojen avoimesti kilpailtavaksi. Asiasta ei ole mitään mainintaa kehysriihen päätöksessä. Oletuksena oli toisenlainen menettelytapa. Saarikko kysyykin, aikooko hallitus pysyä Vanhasen II hallituksen päätöksen takana ja siirtää Aalto-yliopistolle kohdennetun erillisrahoituksen vaiheittain kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015 eteenpäin.


– Muut 13 suomalaista yliopistoa ovat nyt suuressa epätietoisuudessa. Onko tässä hallitukselta kyseessä harkittu poliittinen linjanveto Aalto-yliopiston vahvistamiseksi? Onko hallitus uuden pääministerinsä johdolla tekemässä asiasta jonkin päätöksen viimeistään syksyn budjettiriihessä?, Annika Saarikko kysyy.

 Alueilla toimivien yliopistojen kannalta asia on Saarikon mielestä sekä taloudellisesti että psykologisesti erittäin merkittävä asia. 

Toinen Saarikon hämmästys kohdistuu siihen, että Kataisen hallitus päätti kevään kehysriihessä pääomittaa yliopistoja 150 miljoonalla eurolla. Pääomitettava summa on sidoksissa yliopistojen itsensä keräämään rahoitukseen. Vaatimusta pääomituksesta ei esitetty aktiivisesti yliopistojen suunnalta. Vallitsevan taloustilanteen vuoksi yliopistojen varainkeruuhanketta muun muassa yrityksiltä pidetään epärealistisena. Myöskään suurimmalla osalla yliopistoja ei ole varojen keräyslupaa, eikä poliisihallinto sitä myönnä nykyisen rahankeräyslupia koskevan lain voimassa ollessa. Tämä asettaa yliopistot eriarvoiseen asemaan.

Saarikko kysyykin myös, aikooko hallitus muuttaa kehysriihipäätöksensä yliopistojen pääomittamisesta esimerkiksi akateemisen yrittäjyyden tukemiseen.
 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Saarikko suoraan ja sydämellä


(Tiedote 4.6.2014)

 
Turun puoluekokouksessa reilun viikon kuluttua mittautetaan keskustaväen arvio tähän mennessä tehdystä työstä. Turkulainen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko (30) tavoittelee jatkokautta. Hän on toiminut puoluejohdossa neljän vuoden ajan, niin Mari Kiviniemen kuin Juha Sipilänkin johtamassa Keskustassa.

 Saarikko kampanjoi sloganilla "Suoraan ja sydämellä".

 - Keskusta on minulle ja tuhansille muille puolueen ihmisille sydämen asia. Se näkyy meistä päälle päin. Kansanliikkeen ja sen kannatuksen nousut ja laskut saavat mielen läikkymään.  Politiikka on paljon enemmän täynnä tunteita kuin äkkiä tajuammekaan. Tämä pitää tunnistaa. On välttämätöntä, että puolue herättää äänestäjässä jotakin. Pahinta on, jos jätämme kylmäksi.

Suoraan puhumiseen Saarikko toteaa varapuheenjohtajan tehtävän ja menneen tehtäväkauden monien käänteiden kasvattaneen häntä.

- Kuluneella varapuheenjohtajakaudella olen rohkaistunut olemaan se, mikä olen. Viimeiseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon, niin omassa elämässä kuin Keskustassakin. Ensin kuuntelen ja sitten sanon suoraan, mitä ajattelen. Pidän tärkeänä, että kehitämme Keskustaa puolueena suoremmaksi - siis avoimemmaksi, läpinäkyväksi ja toimintatavoiltaan helposti lähestyttäväksi. Sanat ja teot eivät saa olla ristiriidassa. Samalla haluan, että puolueenakin sanomme asiat suoraan. Siis totuuden kertoen ja samalla suomalaisia rohkaistaen. Sitä vaikeat ajat vaativat.

 Varapuheenjohtaja Saarikko kertoo tavoittelevansa jatkokautta kiitollisena saamastaan tuesta eri puolilta Suomea.

 - Kampanja tehdään tosissaan ja jokainen ääni tarvitaan. Olen ihan yhtä innostunut edelleen tehtävästäni. Puoluekokouspaikalla on jaossa edellisistä kokouksista tuttuja kampanjaporukan tekemiä oransseja kannatushuiveja.

Annika Saarikko listaa Keskustan seuraavalle kaksivuotiskaudelle seitsemän rohkeaa ja kunnianhimoista teesiä:

Tavoiteteesit

 1.Ykköstavoitteeni on olla rakentamassa Keskustasta vaalivoittajaa eduskuntavaaleissa 2015. Sen avulla voimme rakentaa keskustalaisempaa Suomea. Voittoon on täydet mahdollisuudet, mutta se vaatii rutkasti työtä. Ihan jokaiselta. Olen valmis kantamaan vastuuta ja tekemään oman osani.

 2. Varapuheenjohtajan tehtävä on toimia puheenjohtajan tukena, osana tiimiä. Selkeä työnjako helpottaa kokonaisuudessa onnistumista ja jokaisen vahvuudet tulevat esiin.

 3. Haluan tehdä työtä sen puolesta, että kuva Keskustasta yhteistyökykyisenä ja rakentavana puolueena vahvistuu. Tärkeää on olla vahvistamassa luottamusta ja avoimuutta. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Hyvään puoluekulttuuriin kuuluu keskustelu, myös keskeneräisistä asioista. Pitää saada olla eri mieltä.

 4. Haluan tehdä omalta osaltani kaikkeni, että Keskustan politiikka olisi vastuullista, realistista, eteenpäin katsovaa ja tulevia sukupolvia ajattelevaa. Tämä koskee aikaamme sekä nyt oppositiossa että mahdollisesti hallitustaivalta. Haluan toimia laaja-alaisesti, eri politiikan lohkoihin perehtyen. Puolueen pitää rohkeasti erottautua kilpailijoista.

 5. Haluan uudistaa politiikan toimintakulttuuria ja Keskustaa järjestönä. Menneet vuodet ovat opettaneet, että muutostyö on hidasta ja vaativaa, mutta palkitsevaa. Kruununjalokivestä puoluekokousta on pidettävä kiinni ja paikallistason työtä valtuustoryhmissä ja kunnallisjärjestöissä arvostettava entistä enemmän. Meillä on myös paljon kirittävää verkkomaailmassa.

 6. Haluan vahvistaa tiukkoina talousaikoina arvokeskustelua puolueessa. Ei ole yhdentekevää, miten vastataan kysymykseen: "Mikä oikeasti on tärkeää?" Peräänkuulutetaan rohkeasti lähimmäisenvastuuta ja pidetään heikomman puolta. Aina.

 7. Koen olevani nuoren sukupolven ääni - nyt jo yli-ikäistyvänä Keskustanuorena ja opiskeluista valmistuneenakin. Keskustan nuoriso- ja opiskelijajärjestö ovat korvaamattomia kasvattajaseuroja tulevaisuuden Keskustalle. Parhaiten puolue toimii silloin, kun eri sukupolvet arvostavat, kuuntelevat ja kohtaavat toisiaan. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on kokemukseni mukaan Keskustan suurin rikkaus.


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Saarikko kysyy leikkikenttien ylläpidosta

Tiedote 28.5.2014
 
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko on jättänyt kirjallisen kysymyksen taloyhtiön velvollisuuksista leikkikenttien ylläpidossa.
 
Saarikko jätti kysymyksen ongelmallisen tilanteen vuoksi, sillä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lain tulkinnassa on epäselvyyksiä taloyhtiön tehtävistä (Turun Sanomat 23.5.2014).
 
"Julkisin varoin tai erilaisten yhteisöjen turvin ylläpidetyt leikkikentät luovat asukasviihtyvyyttä. Monelle lapsiperheelle ne ovat tärkeä osa arkea. Siksi myös niiden turvallisuuteen pitää satsata", Annika Saarikko toteaa.
 
Epäselvyyttä herättää se, velvoittaako lainsäädäntö taloyhtiö teetättämään ammattilaisilla säännöllisiä leikkipaikkatarkastuksia ja täytyykö taloyhtiöiden laatia kirjallinen turvallisuusasiakirja leikkikentästään.
 
"Osa taas tulkitsee, että asia hoituu ulkopuolisen firman tekemän tarkistuksen sijaan siten, että taloyhtiö itse tekee säännöllisesti huolellisen arvioinnin leikkikenttien ja leikkikenttävälineiden kunnosta. Tällä hetkellä taloyhtiöt toimivat siis keskenään eri tavoilla. Tämä luonnollisesti vaikuttaa asukkaiden maksamiin taloyhtiön yhteisiin kustannuksiin", Saarikko huomauttaa.  
 
Kuluttajaturvallisuuslainsäädännössä määrätään leikkikenttien turvallisuusasiakirjojen laatimisesta. Tukesin mukaan kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö koskee kunnallisia leikkikenttiä ja sairaaloiden ja asunto-osakeyhtiöiden pihoilla olevia leikkikenttiä ja niiden yksittäisiä leikkikenttävälineitä.
 
Tukesista kerrotaan Turun Sanomille, että kuluttajaturvallisuuslaki vaatii yleensä turvallisuusasiakirjan laatimista taloyhtiöiltä, jos leikkikenttä esimerkiksi muistuttaa julkista leikkikenttää.
 
Saarikko kysyykin, mitä hallitus aikoo tehdä epäselvän kuluttajaturvallisuuslainsäädännön selkeyttämiseksi, jotta leikkikenttien turvallisuus voidaan taata ja tulkinnat taloyhtiön velvollisuuksista selkeytyvät. Saarikko kysyy myös, miten selkeytetään määritelmää yleisestä leikkikentästä ja sen turvallisuusvaatimuksista.
 
"Turhaa sääntelyä ja byrokratiaa pitäisi tässäkin yhteiskunnan suunnalta välttää."

maanantai 26. toukokuuta 2014

Eliaksen päiväkirja tet-harjoittelusta eduskunnasta

Kasiluokkalainen kummipoikani Elias Koski oli tet-harjoittelussa eduskunnassa viime viikolla. Oli kuulemma mielenkiintoista. Elias kirjoitti päiväkirjaa harjoittelustaan. Kiitos vielä Eliakselle!

Eliaksen päiväkirja

Maanantai


Olin hämmentynyt etsiessäni ovea pikkuparlamenttiin, koska minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä minä tulisin tekemään eduskunnassa TET-viikollani. Olin töissä kummitätini, kansanedustaja Annika Saarikon ja hänen avustajansa Janika Tikkalan apuna. Ensimmäinen päivä oli kuitenkin aika rento eikä ehditty tekemään paljoa muuta, kuin tutustua paikkoihin ja hakea kuvalla varustettu sisään pääsy ja sisällä liikkumispassi. Ehdin myös tutustua eduskunnan sokkeloisiin labyrintteihin ja hoidin pieniä töitä.

Tiistai

Tänään oli luvassa hieman pitempi päivä ja sain alkupäivästä mennä seuraamaan kokouksia. Jännää kun eduskunnalla on näin iso merkitys ja tuntuu erittäin tärkeältä olla täällä. Vierekkäisissä rakennuksissa päätetään ihan koko Suomen asioista. En itse oikein ymmärrä politiikkaa, mutta käsitykseni mukaan ajankohtaisia asioita ovat ainakin eurovaalit, josta kaikki lehdet on täynnä juttuja, maatalouden 141-tuki, eläkevakuutus jutut, NATO-asiat ja sote-uudistus -asiat.

Keskiviikko

Tein päivän aikana paljon paperi- ja tietokonetöitä ja hommia jäi seuraavallekin päivälle. Päivä oli hauska ja eduskunnan päärakennuksen jatkuvasti liikkuvia avohissejä ei voita mikään. Ne voisi varmasti toimia vaikka huvipuistossa tai leikkipaikoillakin.

Melkein kaikesta, mitä eduskunnassa puhutaan tulee lehtiin juttuja. En siis yhtään ihmettele jos täällä työskenteleminen stressaa joitakin.

Torstai

Päivä alkoi arkistoinnilla, jossa kului osa aamupäivästä. Syömisen jälkeen alkoi kokousmaraton. Kävin kuuntelemassa parissa kokouksessa ja pääsin lopuksi vielä seuraamaan suureen lehteriin kyselytuntia, joka tuli myös televisiosta. Annikalla oli viikon aikana paljon tapaamisia joittenkin tahojen asiantuntijoitten kanssa ja sain olla kuuntelemassa niitä. Nämä tapaamiset käsittelivät alkoholilainsäädäntöä ja vammaisten työllisyyttä. Sellaiset tapaamiset on myös iso osa kansanedustajan työtä.

Perjantai

Päivä alkoi siitä, kun olin mukana koululaisille suunnatulla kierroksella jonkun koulun yhdeksännen luokan kanssa. Kierros oli mielenkiintoinen ja opin hieman uusiakin asioita. Kierroksen jälkeen menimme syömään ja siitä sitten tapaamiseen Annikan ja Janikan kanssa. Vaikka eduskunta onkin kiireinen paikka, niin on sen ilmapiiri kuitenkin positiivinen ja ihmiset ystävällisiä. Taas oli yksi hauska päivä ja koko viikko on viuhahtanut erittäin nopeasti. En usko, että näin kiinnostavia ja jänniä TET-seikkailuja löytyy kovin helposti muista paikoista. Kiitos tästä viikosta Janikalle, Annikalle ja koko eduskunnalle.

torstai 22. toukokuuta 2014

Miksi äänestää eurovaaleissa?

Suomessa elää EU-sukupolvi. Eurovaaleissa äänioikeutettuina on ensi kertaa nuoria aikuisia, joiden koko elämän ajan Suomi on ollut osa Euroopan unionia. Heille EU:n liittymiseen kytkeytyvät kiivaat juupas-eipäs -väittelyt ovat vain pala poliittista historiaa.

Vaikka Suomella on EU-matkaa takana täysi-ikäisyyden verran, siitä huolimatta EU on edelleen meistä monelle etäinen byrokratiahautomo Brysselissä. Se on erittäin valitettavaa. Unionin pitää katsoa itseään peiliin ja pohdittava, miksi näin on käynyt.

Kansanedustajan työssä EU:sta tulevat asiat ovat jokapäiväistä kauraa. Valtaisa määrä lainsäädäntöämme juontaa juurensa EU-tasoisiin päätöksiin. Emme siis voi missään nimessä vähätellä EU:n ja parlamentaarikkojen työn merkitystä.

Eurovaalivuosina 2009 ja 2004 äänestysprosentti kohosi koko maassa 40 prosentin tuntumaan. Alueelliset erot aktiivisuudessa olivat huomattavia.  Huippuaktiivisin vaalipiiri oli Helsinki, jossa uurnilla kävi yli puolet äänioikeutetuista, Pohjois-Karjalassa taas vain 33,7 prosenttia. Kaikkialla maaseudun ja kaupungin äänestysvilkkaus poikkesi toisistaan.

Näin ei saa käydä nyt. Maaseudun niin meillä Varsinais-Suomessa kuin muuallakaan Suomessa ei kannata antaa turhaa tasoitusta äänestysaktiivisuudessa.  Ei ole yhdentekevää, ketkä 13 meppiä Suomea edustavat. On ensiarvoisen tärkeää, että parlamentissa suomalaiset hakeutuvat erityisesti alueiden kehittämistä ja maataloutta koskeviin päätöksentekoelimiin. Moni hyväkin asia suomalaisella maaseudulla - niiden pahamaineisten ja ikävien direktiivien ohella -  on peräisin EU:sta.

Oletettavaa nykyisessä ulkopoliittisessa tilanteessa myös on, että EU:n alkuperäinen tehtävä rauhan ja vakauden turvaajana korostuu entisestään. Ukrainan kriisi haastaa Euroopan yhtenäisyyttä, suhteitamme Venäjään ja kansallisen puolustuspolitiikan suuntaa. Tässä tilanteessa on luontevaa ja toimivaa, että Suomi toimii kansainvälisissä kysymyksissä osana eurooppalaista yhteisöä. Jo tässä on kylliksi syytä lähteä käyttämään vaikutusvaltaansa. Äänestäminen on aina etuoikeus.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Miksi hallitus pimittää asumisperustaisen sosiaaliturvan linjaukset eurovaalien alla?

(Kannanotto 20.5.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko vaatii Kataisen hallitukselta välitöntä vastausta siihen, miksi selvitys Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan haasteista ja kehitysvaihtoehdoista valmistuu vasta eurovaalien jälkeen. 
 
- Käytännössä on kysymys linjasta, jonka Suomi valitsee muualta tulevien työntekijöiden sosiaaliturvan maksatuksessa. Suomalaisten oikeudentajua vastaan taistelee nykytilanne, jossa työntekijän omassa kotimaassa asuvalle perheelle maksetaan suomalaisia perhe-etuuksia. Tämä puhututtaa EU-vaaleissa äänestäjiä paljon, Saarikko muistuttaa. 
 
Saarikon mielestä olisi välttämätöntä ja kohtuullista, että istuvan hallituksen linja tässä tärkeässä aiheessa olisi kansalaisille selvä äänestyskoppiin mennessä. Mitä kokoomus, sdp ja muut hallituspuolueet tästä asiasta ajattelevat ja ennen kaikkea mitä aikovat sille tehdä? 
 
- Alunperin sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) antoi ymmärtää, että selvitys valmistuu ennen vaaleja, toukokuun puolessa välissä. Nyt ennakkoäänestys on loppusuoralla ja vaaliviikko käsillä, eikä selvitys ole valmis. 
 
Keskustan Saarikko pitää asumisperustaisen sosiaaliturvan tulevaisuuden linjaamista merkittävänä kysymyksenä tulevana parlamenttikautena EU:ssa. Asia keskusteluttaa myös monessa muussa EU-maassa, esimerkiksi Saksassa. 
 
- Suomalaisen järjestelmän puolustaminen vaatii nyt selkeää kansallista linjausta. Sen edistäminen EU-pöydissä edellyttää maan hallituksen ja tulevien meppien hyvää yhteistyötä, Saarikko toteaa.