tiistai 30. huhtikuuta 2013

Joukkopako hallituksesta alkoi


 
Keväinen lauantai jää aikakirjoihin päivänä, jolloin Kataisen hallituksesta alkoi joukkopako. Kuusikko näyttää kaatuvan sisältä päin.

Vasemmistoliitto irtisanoutui varapuheenjohtajansa suulla täydellisesti hallituksen kunta- ja sote-uudistuksista. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puolestaan antoi Helsingin Sanomissa yksiselitteisen epäluottamuslauseen hallituksen johtokuusikolle – siis paitsi pääministeri Jyrki Kataiselle myös oman puolueensa puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle.

 Sopii kysyä, miksi tässäkin asiassa päätöksiä selvitellään jälkikäteen. Miksi peruspalveluministeri ei neuvotellut aatesisar Urpilaisen kanssa murheistaan jo ennen hallituksen kehysriihtä?

Guzenina-Richardson syyttää sekstettiä sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimuslaitosten leikkauksista ja vaatii pääministerin kansliaa valmistelemaan laajan tutkimusrahoitusremontin uudestaan.

Se, että Katainen vei Guzenina-Richardsonilta epäluottamuslauseellaan vallan sote-uudistuksessa, on uskomaton tapaus, mutta silti: vastuuministeri vastaa aina oman ministeriönsä hallinnonalan asioista. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimuslaitosten kohtuuttomista määrärahaleikkauksista Guzenina-Richardson ei pääse pakoon kirjelmöimällä ja käräjöimällä. Ministeri vastaa. Piste.

En liene ainut joka kysyy, miten Suomen asioita voidaan hoitaa näin. Hallitus marssi kehysriihestä ulos suupielet poskissa, mutta vain muutama viikko kehysriihen jälkeen on täydellinen epäselvyys siitä, mitä on päätetty ja kuka on päättänyt.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimusrahojen leikkauksesta on tulossa inhimillinen murhenäytelmä sadoille ihmisille. Tutkimuslaitosten kanssa ei leikkauksista neuvoteltu. Sen sijaan että hallitus kuuntelisi asiantuntijoita ja tutkijoita, se rankaisee heitä toisinajattelusta. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt perusteltua ja oikeutettua arvostelua niin vanhuspalvelulaista kuin sote-uudistuksesta – siis Guzenina-Richardsonin vastuulla olevista asioista.

Kohtuuttomat leikkaukset on peruttava. Jos Guzenina-Richardsonin sinällään poikkeuksellisen epälojaali rimpuilu johtaa tähän, Keskusta on tyytyväinen.

 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Sairaalareissusta kuuluu matkakorvaus


Laadukas, julkinen terveydenhuolto kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Palvelut eivät aina ole saatavilla nurkan takana ja siksi yhteiskuntamme palveluihin kuuluu korvausten saaminen lääkärireissuun liittyvästä matkustuksesta. Asia koskettaa varsin läheisesti heitä, jotka asuvat etäällä maakunnan keskuksesta ja joutuvat sairautensa vuoksi usein turvautumaan vaikkapa taksimatkaan TYKS:iin.

Matkakorvauksia voi siis saada julkiseen tai yksityiseen sairaanhoitoon sekä raskauteen ja synnytykseen liittyvistä matkoista, kun kustannukset yhteen suuntaan ylittävät omavastuun. Kela korvaa myös kuntoutukseen tehtyjä matkoja, kun kuntoutus perustuu Kelan tai julkisen terveydenhuollon kuntoutuspäätökseen.

On varsin ihmeellistä, että Jyrki Kataisen hallitus päätti muutama viikko sitten kehysriihessään leikata Kelan maksamista korvauksista 50 miljoonaa euroa pois. Päätöksen tarkemmasta sisällöstä ei ole hiiskuttu – eikä kukaan taida tälläkään kertaa hallituksen riveistä tietää, mistä edes päätettiin.

Yleisesti kuitenkin arvellaan, että hallitus leikkaa taas matkakorvauksista, jo toistamiseen tällä hallituskaudella. Aiemmin sairausvakuutuksesta leikattiin matkakorvauksen lisäksi jo tutkimuksen ja hoidon sekä suurimmin lääkekorvausten osalta. Tämä on tuntunut erityisesti paljon sairastavien arjessa jo nyt.

Onko todella niin, että sosialidemokraatit, jotka aina sanovat olevansa köyhän kansan puolella, ovat mukana hyväksymässä ratkaisua, joka leikkaa matkakorvauksia yhteiskuntamme sairaimmilta ja vähävaraisimmilta?

Muutoinkin hallituksen leikkauksista valtaosa kohdistuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on ylpeänä todennut, miten hallitus onnistui välttämään leikkaukset sosiaaliturvaan. Todellisuudessa näin ei ollut - Kelan maksamat korvaukset ovat osa sosiaaliturvajärjestelmää.

Samalla kun SDP ja Vasemmistoliitto olivat kehysriihessä valmiita laajamittaisiin verohuojennuksiin yhteiskuntamme rikkaimmille, he leikkaavat heikompiosaisilta.

Olisiko hallituksella kanttia muuttaa tätäkin ratkaisua osinkoverotuksen lailla oikeudenmukaisempaan suuntaan?
 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Naamarit ovat pudonneet

Yleisradion eilisessä puoluekannatusmittauksessa Keskustan kannatus on kasvanut eniten. Keskustan kannatus on Yleisradion Taloustutkimuksella teettämissä mittauksissa nyt korkein sitten viime eduskuntavaalien. Tämä on meille vahvistus siitä, että olemme Keskustassa oikealla asialla ja samalla kehotus tehdä töitä entistä kovemmin ja ihmisiä kuunnellen. Silti edelleen kirittävää riittää paljon.

Myös Perussuomalaiset ovat lisänneet hieman kannatustaan. Päähallituspuolueiden Kokoomuksen ja SDP:n kannatus on puolestaan laskenut.

Yleisradion gallup on tietysti vain yksi mittaus. Kun neljän suurimman puolueen kannatuslukuja katsoo kaksi vuotta taaksepäin ja keskustelee suomalaisten kanssa, ymmärtää, että muutos muhii maassa. Yhä suurempi osa kansasta näkee Kataisen hallituksen mielikuvapolitiikan läpi. Naamarit ovat pudonneet.

Ministereiden sekoilu kehysriihen päätöksissä laittaa kysymään, johtaako Suomea kukaan. Maan asiat ovat sekaisin, mutta ministerit ovat sormi suussa ja kinastelevat keskenään. Enemmistö hallituspuolueista ei näytä tietävän, mitä tuli päätettyä. Valtiovarainministeri Urpilainen vastaa veropäätösten valmistelusta. Hänelle epäoikeudenmukainen yritys- ja osinkoveropaketti ei voinut tulla yllätyksenä. Urpilainen on Kokoomuksen vanavedessä tekemässä Suomesta rikkaiden veroparatiisia.

Hallitus esiintyy uudistajana ja kaikki on pääministeriä lainaten ”fantastista”. Todellisuudessa valtion kassa on tyhjä, talous ei kasva ja työttömyys pahenee. Kataisen ”uudistukset” ovat kaiken keskittämistä, palveluista leikkaamista ja tavallisten suomalaisten ajamista entistä ahtaammalle. Tämä näkyi taas kerran kehysriihessä.

Sote-sopasta eivät näköjään ota enää edes hallituspuolueiden puheenjohtajat selvää. En ihmettele, että lähihoitajat, sairaanhoitajat ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat huolissaan. He eivät edelleenkään tiedä, miten palvelut järjestetään ja kuka on heidän työnantajansa tulevaisuudessa. Epäselvyys pahenee ja hallitus jätti kehysriihessä täysin huomioimatta näiden henkisesti ja ruumiillisesti raskaiden alojen työhyvinvoinnin.

Kokoomuksen työväen naamari putosi viimeistään kehysriihessä, kun karu totuus paljastui suomalaiselle keskiluokalle: rikkain prosentti suomalaisista korjasi itselleen muhkeat veronalennukset, mutta tavalliset työntekijät, toimihenkilöt ja yrittäjät saivat epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja veronkiristykset. SDP:n puheet työstä ja oikeudenmukaisuudesta puolestaan ovat tuuleen huutelua. Kehysriihen kohtuuttomuuksia ei pysty selittämään parhain päin edes kovimmille ay-aktiiveille. Hekin näkevät viimeistään nyt, että SDP ja Kokoomus ovat hallituksessa kuin siamilaiset kaksoset.

Maakunnilla ja maaseudulla ei tässä hallituksessa ole missään vaiheessa ollut puolustajia. Kataisen ja Urpilaisen vähättely koko Suomen mahdollisuuksia kohtaan hakee vertaistaan historiassa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Raha ei ole merkki välittämisestä


Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo esitti Kuntalehden kolumnissaan (4/2013) toimeentulotuen rajoittamista lapsettomien, alle 25-vuotiaiden osalta. Tukea ei Hiilamon mukaan saisi ainakaan maksaa pitkiä aikoja.  Mediassa ehätettiin jo kauhistelemaan - ja tietysti myös vääristelemään ehdotusta. Hiilamo esitti, että nuorille toimeentulotukea parempi yhteiskunnan tukitapa olisi työmarkkinatuki, joka maksettaisiin suoraan työnantajalle, joka työllistäisi nuoren.

Hiilamon esitys on samansuuntainen kuin Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen Matalapalkkatyö Suomessa -raportin avaukset. Ne ovat herättäneet valitettavan vähän julkista keskustelua. Tuomittavaksi nostettiin - sinänsä aiheellisesti - nuorten palkka-ale, mutta sen taakse hautautui moni kannatettava ja työn tekemiseen kannustava esitys.

20-24-vuotiaista nuorista aikuisista 14,8 prosenttia saa kunnan sosiaalitoimen myöntämää toimeentulotukea. Prosenttien takana on monta erilaista tarinaa. Hetkellistä talouden ahdingoa ja työttömyyttä tai arkea, jossa elämän peruspalikat ovat kadonneet jo vuosia sitten. Surullisen monen tapauksen takana on oletettavasti vähäinen koulutus ja kelkasta putoaminen jo peruskoulun jälkeen.

Toimeentulotuki ei saa olla nuoren arjessa pysyvä ratkaisu. Vastikkeettoman rahan kolahtaminen tilille on kuin merkki siitä, että yhteiskunnalle on jotakuinkin sama, mitä nuori elämällään tekee. Näin ei saa olla. Kunnan on tarjottava heille tuettua työtä tai osoitettava paikka koulutukseen.

Valtionhallinnossa valmisteltu nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen on nyt pitkälti kuntien vastuulla. Heikki Hiilamo muistuttaa aiheellisesti, että kunnan kannalta nuoren tuettu työllistäminen on aina edullisempi vaihtoehto kuin toimeentulotuen maksaminen. Sen myötä nuori pääsee työn syrjään kiinni, työpaikasta tulee parhaimmillaan pysyvä ja elämä kannattelee ilman yhteiskunnan tukia.

Nuoriin kohdistuvat yhteiskunnan tuet ovat herkkä aihe käsiteltäväksi. Keskustelu lipsahtaa syyttelyksi tai puheeksi oleskeluyhteiskunnasta. Silti asiasta pitää puhua. Nuorten ja nuorten aikuisten parhaaksi pitkällä tähtäimellä on ennen muuta se, että joku välittää. Tarjoaa työn ja paikan elämässä - pelkän rahan sijaan.