torstai 26. kesäkuuta 2014

Sote-uudistuksen myötä lääkekorvaukset tarvitsevat kokonaistaloudellista arviointia

(Kannanotto 26.6.2014)

Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Annika Saarikon mielestä Kelan lääkekorvausten kokonaistaloudellinen arviointi vaatii tarkastelua. Saarikon mukaan aihe on erittäin ajankohtainen nyt eteenpäin nytkähtäneen sote-uudistuksen myötä. Seuraavaksi on saatava sote-rahoitus kuntoon.
 
Nykyäänkin ohjeistus edellyttää virallisesti lääkekorvausten kokonaistaloudellista arviointia. Todellisuus on kuitenkin toinen. Sairausvakuutuksen säästöpaineet ohjaavat kohti lääkekustannusten minimointia ja näin kokonaisnäkemys uupuu. Halpa voikin tulla todellisuudessa kalliiksi. 
 
– Tämä estää terveydenhuoltoamme ottamasta käyttöön innovaatioita ja uusia lääkkeitä. Olisikin tarkasteltava, ohjaako nykyinen monikanavainen malli kohti huonompaa ja kalliimpaa tulosta. Keskustan tavoite on yksikanavainen rahoitusmalli, jossa verovarojen kokonaiskäyttöä tarkastellaan fiksusti, Annika Saarikko toteaa.
 
Lääke, jonka hinta apteekissa on kalliimpi, voi kokonaistarkastelussa tulla kuitenkin halvemmaksi, kun hinta-arvioissa otetaan huomioon esimerkiksi lääkkeen käyttöön kuuluvat laboroatorioseurannat. Nyt tätä kokonaiskustannusta ei kukaan taho valvo eikä seuraa. 
 
Saarikko jätti asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Saarikko kysyykin, miten hallitus aikoo varmistaa, että kokonaistaloudellinen näkökulma erityisesti lääkkeissä varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen myötä. Saarikko kysyy myös, miten hallitus aikoo ottaa huomioon lääkehoidon kokonaiskustannukset sote-rahoituksen uudistamisessa.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sote kuntien yhteistyön pohjalta – seuraavaksi rahoitus kuntoon




(Tiedote 25.6.2014)

Keskustan  varapuheenjohtaja
Annika Saarikko

Tänään julkistetulla parlamentaarisen ohjausryhmän esityksellä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta voidaan turvata lähipalvelut Varsinais-Suomessa ja muualla maassa. 

Keskusta halusi olla uudistuksessa aloitteellinen. Tavoitteenamme oli sosiaali- ja terveyspalvelujen tiiviimpi yhteistyö ja saumattomat hoitoketjut. Pidämme rakenteellisen uudistuksen toteutumista välttämättömänä myös Suomen talouden kestävyysvajeen kannalta. 

Nyt sovitussa puitelaki-esityksessä tukeudutaan olemassa oleviin rakenteisiin. Tämä on tärkeä tieto monelle varsinaissuomalaiselle kuntien yhteistyöhön pohjautuvalle sote-taholle. Jatkossakin perustana on siis kuntien välinen yhteistyö. Esitys myös mahdollistaa alueellisten erityispiirteiden huomioimisen. Esityksen myötä Kokoomuksen tavoittelemat suurkunnat voidaan lopullisesti haudata.

Jos alueen kunnat niin haluavat, palvelut voidaan myös tuottaa kotikunta-maakuntamallin mukaisesti. Tästäkin vaihtoehdosta on hyvä keskustella maakunnassamme. 

Esitys antaa puitteet uudistukselle, jonka onnistumisessa kesäkauden jälkeen alkavalla kuntien lausuntokierroksella on ratkaisevan tärkeä merkitys. Varsinaissuomalaisilla kuntapäättäjillä on kaikki syyt olla nyt määrätietoisesti mukana keskustelemassa ja vaikuttamassa.

Keskusta järjestää elo-syyskuussa maakunnissa puolueena kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta ja uudistuksen etenemisestä. Myös palveluja tarvitsevien tavallisten ihmisten mielipiteitä on vihdoin kuunneltava.


Velkaantuneiden nuorten asemaa tulee parantaa

(Julkaistu Turun Sanomissa 25.6.2014)


Edellisen laman yhteydessä 1990-luvun alkuvuosina Suomeen luotiin velkajärjestelylaki. Tavoitteena oli, että laman seurauksena ylivelkaantuneiden henkilöiden taloudellinen tilanne saataisiin korjattua ja että he pääsisivät uuteen velattomaan alkuun.

Sittemmin velkajärjestelystä on tullut pysyvä toimintamalli maassamme. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa velkajärjestelyhakemuksia on jätetty käräjäoikeuksiin yli 112 000 kappaletta.

Ylivelkaantuminen on kuin painajaiskierre. Kysymys ei ole vain rahasta tai maksukyvyttömyydestä. Velkaantuminen tuo valitettavan monesti mukanaan useita ongelmia: mielenterveys- ja päihdeongelmia ja syrjäytymistä.

Velka vetää mielen matalaksi vailla toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Kyse on inhimillisestä toivottomuudesta, ja kokonaiskuvassa velkaantuminen maksaa myös yhteiskunnalle esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta sekä työttömyytenä.

Olen iloinen siitä, että eduskunnassa oli juhannusviikolla lähetekeskustelussa hallituksen esitys velkajärjestelyjen muuttamisesta. Olemassa olevaa lakia parannetaan nyt oikeansuuntaisesti.

Esityksen mukaan pienyrittäjät pääsisivät jatkossa velkajärjestelyjen piiriin, mikä ei ole ollut aiemmin mahdollista. Yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja pystyisi siis hakeutumaan joko velkajärjestelyyn tai yrityssaneeraukseen riippuen siitä, kumpi menettely sopisi paremmin. Suomen Yrittäjät ovat arvioineet, että uudistuksella ehkäistään tarpeettomia konkursseja ja yritysten lopettamista.

Myös työttömien pääsyä velkajärjestelyn piiriin aiotaan nopeuttaa. Lisäksi velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa aiotaan kiinnittää huomiota velallisen toiminnan lisäksi luotonantajan toimintaan. Tämä uusi muotoilu osuu terävästi muun muassa pikavippejä vastuuttomasti jakeleviin tahoihin.

Nuorten velkaantumisen voidaan sanoa nousseen uudeksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Onkin erittäin harmillista, että nuorten on hyvin vaikea päästä velkajärjestelyn piiriin. Pikaluottojen takaisinmaksuvaikeudet koskevat erityisesti nuoria.

Näenkin erityisen tärkeänä, että esitystä tehdessä on kiinnitetty runsaasti huomiota nuorten velkaantumiseen. Nuorten pääsyä velkajärjestelyyn ehdotetaan helpotettavaksi siten, että velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa mainitaan velallisen ikä arviointiperusteena.

Hallituksen esityksen perusteluissa kerrotaan, että ratkaisukeinoja nuorten velkaongelmiin on syytä pohtia myöhemmin kokonaisvaltaisesti. Kannatan ehdottomasti tätä ajatusta.

Samalla on luonnollisesti myös pohdittava, millä keinoin nuorten velkaantuminen saataisiin kuriin. Nuorten on usein vaikea saada velkansa järjestellyiksi vapaaehtoisten keinojen avulla. Ne edellyttävät yleensä lainan takaisinmaksukykyä, eivätkä nuorten tulot tähän useinkaan riitä.

Vuonna 2008 alkanut talouden laskusuhdanne on lisännyt sekä yritysten että yksityishenkilöiden ylivelkaantumista Suomessa. Siksi velkaantuneiden aseman parantamista on edistettävä entistä pontevammin.

Hallituksen esittämät keinot ovat hyviä, mutta uusia toimenpiteitä on edelleen etsittävä lisää.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Esittelypuheenvuoro Keskustan varapuheenjohtajaehdokkaana

Keskustan Annika Saarikon ehdokaspuhe varapuheenjohtajavaalissa

Keskustan puoluekokouksessa 14.6.2014 Turussa


Esittäytymispuhe keskustan varapuheenjohtajavalintaa varten

Hyvät aatesisaret- ja veljet!

OIemme kulkeneet ystävät yhdessä mielenkiintoista, maisemarikasta tietä. Tiellä kuoppia, mutkia, välillä aurinkoista baanaa. Tänään pysäkkinä kotikaupunkini Turku. Kiitos kun tulitte.

Puolueessa olemme viimeisen kahden vuoden aikana saattaneet paljon hyvää alulle. Elpyneet ja virkistyneet.

Vaihtoehtoamme kysytään. Suomalaiset pohtivat: Mikä on Keskusta?  Meille annetaan mahdollisuus, meitä katsellaan kiinnostuneina -  kuin poika tyttöä pohtiessaan kehtaisiko tuota pyytää treffeille. Emme ole yhdentekevä.

Silti me olemme monelle suomalaiselle yhä tyhjä taulu. Olennaista on, mitä siihen nyt piirrämme. Meiltä odotetaan paljon. Ja meillä on paljon petrattavaa.

Tavoitteenani on, että kynä annetaan käteen jokaiselle. Avataan yhä paremmin politiikan linjanvedon portit koko Keskustalle. Keskusta sanana tuo mieleeni keskustelun. Heidänkin kuulemisen, jotka ovat eri mieltä.

 Hyvät ystävät,

Jos kaikki menee hyvin, minusta tulee syksyllä äiti. Elämän lahja sisälläni tuntuu valtavalta. Saan tärkeän luottamustehtävän.

Tämä uusi elämänvaihe motivoi minua toimimaan keskustalaisemman huomisen puolesta yhä voimakkaammin. Tulevaisuus on aina ollut tämän puolueen tärkein sana.  Olen valmis tekemään kaikkeni vaalivoiton ja tämän puolueen eteen. Suomi ei näytä nyt siltä kuin me haluaisimme. Valta on ollut toisilla.

Mietin pitkään, millä sanalla kuvaisin poliittista päämäärääni. Nyt tiedän. Haluan tekevän Suomen.

Sellaisen tekevän Suomen, jossa toimeliaisuuteen kannustetaan - ja sitä arvostetaan. Sellaisen, jossa kukaan ei tule jätetyksi syrjään. Sellaisen, jossa on työtä, yrittäjyyttä ja oivalluksia koko maassa. Sellaisen, jossa maaseudullakin tekeminen kannattaa.

 Haluan sellaisen tekevän Suomen, joka ei märehdi ja mutise, vaan ryhtyy toimeen ja ratkoo. Tekevässä Suomessa emme kanna vastuuta vain itsestä, vaan teemme lähimmäisenrakkauden tekoja toiselle.

Siskot ja veljet,

Knuutilan Ensio, Keskustan kunniajäsen ja pitkän linjan järjestöpuurtaja tuosta naapurikunnasta Kaarinasta on viisas mies. Hän rohkaisi tällä viikolla Suomenmaassa kulkemaan Keskustassa pystypäin. Aatteellisuutta ei pidä pelätä.

 
Ensio sanoo:

 "Kun nykyään niin paljon vedotaan siihen, että ollaan puolueettomia mukamas. Turhaa arkailua. On se mikä on, kyllä sitä sitten kunnioitetaan muittenkin taholta."

 Meillä on lupa tunnustaa väriä. Vahvan Keskustan vihreää. Meille tärkeitä asioita, uida vastavirtaankin.  Erottaudutaan rohkeasti. Kerrotaan tarinamme voimakkaammin kuin koskaan ennen.

Ystävät, tässä olen. Tunnette minut ja toimintatapani. Tiedätte, millaisella liekillä aate hehkuu ja työtä teen. Mieli on täynnä kiitollisuutta saamistani mahdollisuuksista. Olen valmis yhä kasvamaan, oppimaan uutta, ajamaan tuntemattomaan maisemaan. 

Pyydän, että yhteinen matkamme voisi jatkua. Matkalippu kyytiin leimataan pian äänestysuurnilla. Laita nimi lappuun ja istahda viereen. Jatketaan työtä!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kukaan ei katso kokonaisuutta

(Julkaistu 10.6.2014 Kunnallisalan kehittämissäätiön nettisivuilla)

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa puhutaan paljon rakenteista. Rakenteiden siirteleminen ei riitä, jos sirpaleista rahoitusjärjestelmää ei selkeytetä. Terveydenhoidon kustannukset ovat peräti noin 16 miljardia vuodessa. Soten rahoitustyöryhmän nimittämisessä kesti liian kauan. Toivottavaa olisi ollut, että uudistuksia vietäisiin yhtäaikaisesti eteenpäin. Arvelen, että riideltävää riittää rahoituksessa vielä pitkään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahankulussa ei kukaan katso tällä hetkellä kokonaisuuden perään. Tästä voimme nähdä ympärillämme lukuisia esimerkkejä. Omassa maakunnassani Varsinais-Suomessa on keskusteltu aluesairaaloiden toimintojen alasajosta ja siirtämisestä Turkuun. Lakkauttamiset tarkoittaisivat muun muassa, että Kelan maksavien matkakorvausten määrä kasvaisi. Minkä verran siis säästettäisiin todellisuudessa?

Myös Kelan lääkekorvauspäätösten kokonaistaloudelliset vaikutukset tarvitsevat tarkastelua. Ohjeistus edellyttää virallisesti kokonaistaloudellista arviointia, mutta todellisuudessa sairausvakuutuksen säästöpaineet ohjaavat kohti lääkekustannusten minimointia. Tämä estää terveydenhuoltoamme ottamasta käyttöön vähemmän resursseja kuluttavia innovaatioita ja uusia lääkkeitä. Suomeksi sanottuna: kallis lääke voi tulla lopulta kokonaisuudessaan halvemmaksi, kuin halvempi lääke, joka esimerkiksi edellyttää tiivistä laboratorioseurantaa.

Sote-slangin sanahirviö monikanavarahoitus on siis enemmän kuin totta. Nykytilanteen sijaan rahoitus voitaisiin koota nykyisistä kuntien valtionosuuksista, kuntien maksuosuuksista, osasta sairausvakuutuskorvauksia ja sote-asiakasmaksuista yhdelle sote-alueelle vastattavaksi. Tällöin kyseessä olisi yksikanavainen rahoitusmalli.

Osana nykyistä järjestelmää maksamme 300 miljoonan euron verran tukea yksityisille lääkärifirmoille Kela-korvauksina. Jos onnistumme sote-rakenteissa ja saamme yksityisen toimijan luontevaksi ja valvotuksi vaihtoehdoksi julkisen rinnalle, tämä rahapotti voidaan siirtää perusterveydenhuollon toteuttamiseen.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Eläköön se ero

(Julkaistu Suomenmaassa 10.6.2014)

 
Poliittiset kilpailijat nimittävät mielellään keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyötä porvaripohjaksi. Keskusta niputetaan siinä osaksi oikeistoa.

Aika ajoin joku myös tokaisee, että keskusta ja kokoomus ovat samasta puusta veistettyjä. Ehdotettiinpa ennen eurovaaleja yhteistä ohjelmalinjaustakin seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksen suunnalta on voimaintunnossa kevään aikana nimitetty meitä mukavaksi apupuolueeksi.

 Ei, ei ja ei. Keskustaa ja kokoomusta ei voi yhdistää, niitä ei voi sekoittaa, eikä niiden aatepohjaa voi huoletta liimata yhteen. Eläköön se ero välillämme. Kumpikin haluaa Suomelle parasta omasta vinkkelistään. Yhteistäkin on paljon, mutta peruskivemme on muurattu erilaisella laastilla. 

Suurin ero kiteytyy käsityksemme kansanvallasta, kansalaisten oikeudesta päättää omista asioistaan. Me luotamme osallistumisen yhdistävään voimaan. Kansanvallan vahvistuminen merkitsee aina myös kansan sosiaalista nousua, osallistumista ja osallisuutta.

Kokoomus taas on vahvasti puheenjohtajavetoinen puolue. Heillä on totuttu kabinettipolitiikkaan.

Lienee suorastaan historiankirjoihin merkittävää, että tulevana viikonloppuna puolueen johtajavalintaa ei sittenkään ehkä kyetä ohjailemaan valtakamareista. Niin hajallaan ovat puolueen merkittävimpien piirien linjaukset ehdokkaiden taakse ryhmittymisestä.

Puolueiden historialliset juuret ovat erilaiset. Kokoomus löytää eurooppalaisen viiteryhmän oikeistokonservatiivien joukosta helposti.  Keskusta taas on suomalainen puolue, maaseudun vähäväkisten synnyttämä, Santeri Alkion aatteeksi kirkastama. Linjamme on tasavaltalainen. Vaihtoehtonamme on usein joko-tain sijaan sekä-että.

Päivänpolitiikassa erot niin ikään heijastuvat. Päällimmäisenä mieleen nousee tuhkaksi varissut kuntauudistus, jonka Katainen joukkoineen nimesi kärkitavoitteeksi. Ylhäältä sanellen Suomen kunnat yhteen. Taustalla vahva vimma keskittää ja nojata keskuskaupunkien mahtiin. Tämän tarinan lopun tiedämme. Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa.

Maatalouspolitiikka, hilenmusta energiapolitiikka, sosiaaliturvan vastikkeellisuusvaatimus ja monet muut osoittavat kokoomuksen eroavan keskustasta.

Linjaeroja näen myös koulutuspolitiikassa. Esimerkkinä mainittakoon Aalto-yliopisto. Keskustan johdolla sovittin viime hallituskaudella, että sille varattu erityisrahoitus puretaan vuodesta 2015 lähtien ja avataan kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi. Kataisen hallitus on antanut odotuttaa linjauksen toimeenpanoa. On valittu linja, jossa maailmalle porhalletaan innovaatioyliopisto etunenässä ja maakuntien yliopistojen mahdollistama tasa-arvoinen koulutus jää kakkoseksi.

Merkittävin ja juuri nyt syvin eromme kirkastuu puolustuspolitiikassa. Keskustelua on kiihdyttänyt Venäjän toiminta kuluvana keväänä. Natoon vai ei. Kokoomus intoilee asiassa ja olisi varmasti valmis päättämään asiasta pian. Keskustan kanta on puoluekokouksen määrittämänä maltillinen. Naton suuntaan on ikkuna auki, mutta juuri nyt sinne ei ole tarvetta kurkkia. Ounastelen, että tähän asiaan palataan vielä monta kertaa.

Pidän keskustan erottautumista kokoomuksesta yhtenä lähikuukausien tärkeimmistä poliittista tavoitteista. Tästä ei tarvitse vetää johtopäätöksiä vaalien jälkeisestä mahdollisesta hallitusvastuun yhteistyöstä. Ei suuntaan eikä toiseen. Kaikki vaihtoehdot pitää olla avoinna. Siitä kertovat myös heilahtelevat kannatusgallupit.

Hallituspohjan sanelee vaalitulos ja sen päättää äänestysuurnilla käyvä kansa. Mutta erot pitää osoittaa, jotta äänestäjillä on aidosti varaa valita, mihin suuntaan Suomea viedään.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Annika Saarikko huolestui alueiden yliopistojen tulevaisuudesta

(Tiedote 5.6.2014)

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko on huolissaan maakunnissa toimivien yliopistojen taloudellisesta asemasta. Saarikko on jättänyt yliopistojen rahoituksesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Saarikon mukaan nyt on epäselvää, halutaanko Aalto-yliopiston erityisasemaa edelleen jatkaa ja vahvistaa.

Innovaatioyliopistona kutsuttavaan Aalto-yliopistoon on satsattu julkisia varoja sekä kansallista huomiota perustamispäätöksestä lähtien. Kataisen hallitus ei tämänkeväisessä kehysriihessään tehnyt päätöstä Aalto-yliopiston erillisrahoituksen purkamisesta ja siirtämistä kaikkien yliopistojen avoimesti kilpailtavaksi. Asiasta ei ole mitään mainintaa kehysriihen päätöksessä. Oletuksena oli toisenlainen menettelytapa. Saarikko kysyykin, aikooko hallitus pysyä Vanhasen II hallituksen päätöksen takana ja siirtää Aalto-yliopistolle kohdennetun erillisrahoituksen vaiheittain kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015 eteenpäin.


– Muut 13 suomalaista yliopistoa ovat nyt suuressa epätietoisuudessa. Onko tässä hallitukselta kyseessä harkittu poliittinen linjanveto Aalto-yliopiston vahvistamiseksi? Onko hallitus uuden pääministerinsä johdolla tekemässä asiasta jonkin päätöksen viimeistään syksyn budjettiriihessä?, Annika Saarikko kysyy.

 Alueilla toimivien yliopistojen kannalta asia on Saarikon mielestä sekä taloudellisesti että psykologisesti erittäin merkittävä asia. 

Toinen Saarikon hämmästys kohdistuu siihen, että Kataisen hallitus päätti kevään kehysriihessä pääomittaa yliopistoja 150 miljoonalla eurolla. Pääomitettava summa on sidoksissa yliopistojen itsensä keräämään rahoitukseen. Vaatimusta pääomituksesta ei esitetty aktiivisesti yliopistojen suunnalta. Vallitsevan taloustilanteen vuoksi yliopistojen varainkeruuhanketta muun muassa yrityksiltä pidetään epärealistisena. Myöskään suurimmalla osalla yliopistoja ei ole varojen keräyslupaa, eikä poliisihallinto sitä myönnä nykyisen rahankeräyslupia koskevan lain voimassa ollessa. Tämä asettaa yliopistot eriarvoiseen asemaan.

Saarikko kysyykin myös, aikooko hallitus muuttaa kehysriihipäätöksensä yliopistojen pääomittamisesta esimerkiksi akateemisen yrittäjyyden tukemiseen.
 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Saarikko suoraan ja sydämellä


(Tiedote 4.6.2014)

 
Turun puoluekokouksessa reilun viikon kuluttua mittautetaan keskustaväen arvio tähän mennessä tehdystä työstä. Turkulainen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko (30) tavoittelee jatkokautta. Hän on toiminut puoluejohdossa neljän vuoden ajan, niin Mari Kiviniemen kuin Juha Sipilänkin johtamassa Keskustassa.

 Saarikko kampanjoi sloganilla "Suoraan ja sydämellä".

 - Keskusta on minulle ja tuhansille muille puolueen ihmisille sydämen asia. Se näkyy meistä päälle päin. Kansanliikkeen ja sen kannatuksen nousut ja laskut saavat mielen läikkymään.  Politiikka on paljon enemmän täynnä tunteita kuin äkkiä tajuammekaan. Tämä pitää tunnistaa. On välttämätöntä, että puolue herättää äänestäjässä jotakin. Pahinta on, jos jätämme kylmäksi.

Suoraan puhumiseen Saarikko toteaa varapuheenjohtajan tehtävän ja menneen tehtäväkauden monien käänteiden kasvattaneen häntä.

- Kuluneella varapuheenjohtajakaudella olen rohkaistunut olemaan se, mikä olen. Viimeiseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon, niin omassa elämässä kuin Keskustassakin. Ensin kuuntelen ja sitten sanon suoraan, mitä ajattelen. Pidän tärkeänä, että kehitämme Keskustaa puolueena suoremmaksi - siis avoimemmaksi, läpinäkyväksi ja toimintatavoiltaan helposti lähestyttäväksi. Sanat ja teot eivät saa olla ristiriidassa. Samalla haluan, että puolueenakin sanomme asiat suoraan. Siis totuuden kertoen ja samalla suomalaisia rohkaistaen. Sitä vaikeat ajat vaativat.

 Varapuheenjohtaja Saarikko kertoo tavoittelevansa jatkokautta kiitollisena saamastaan tuesta eri puolilta Suomea.

 - Kampanja tehdään tosissaan ja jokainen ääni tarvitaan. Olen ihan yhtä innostunut edelleen tehtävästäni. Puoluekokouspaikalla on jaossa edellisistä kokouksista tuttuja kampanjaporukan tekemiä oransseja kannatushuiveja.

Annika Saarikko listaa Keskustan seuraavalle kaksivuotiskaudelle seitsemän rohkeaa ja kunnianhimoista teesiä:

Tavoiteteesit

 1.Ykköstavoitteeni on olla rakentamassa Keskustasta vaalivoittajaa eduskuntavaaleissa 2015. Sen avulla voimme rakentaa keskustalaisempaa Suomea. Voittoon on täydet mahdollisuudet, mutta se vaatii rutkasti työtä. Ihan jokaiselta. Olen valmis kantamaan vastuuta ja tekemään oman osani.

 2. Varapuheenjohtajan tehtävä on toimia puheenjohtajan tukena, osana tiimiä. Selkeä työnjako helpottaa kokonaisuudessa onnistumista ja jokaisen vahvuudet tulevat esiin.

 3. Haluan tehdä työtä sen puolesta, että kuva Keskustasta yhteistyökykyisenä ja rakentavana puolueena vahvistuu. Tärkeää on olla vahvistamassa luottamusta ja avoimuutta. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Hyvään puoluekulttuuriin kuuluu keskustelu, myös keskeneräisistä asioista. Pitää saada olla eri mieltä.

 4. Haluan tehdä omalta osaltani kaikkeni, että Keskustan politiikka olisi vastuullista, realistista, eteenpäin katsovaa ja tulevia sukupolvia ajattelevaa. Tämä koskee aikaamme sekä nyt oppositiossa että mahdollisesti hallitustaivalta. Haluan toimia laaja-alaisesti, eri politiikan lohkoihin perehtyen. Puolueen pitää rohkeasti erottautua kilpailijoista.

 5. Haluan uudistaa politiikan toimintakulttuuria ja Keskustaa järjestönä. Menneet vuodet ovat opettaneet, että muutostyö on hidasta ja vaativaa, mutta palkitsevaa. Kruununjalokivestä puoluekokousta on pidettävä kiinni ja paikallistason työtä valtuustoryhmissä ja kunnallisjärjestöissä arvostettava entistä enemmän. Meillä on myös paljon kirittävää verkkomaailmassa.

 6. Haluan vahvistaa tiukkoina talousaikoina arvokeskustelua puolueessa. Ei ole yhdentekevää, miten vastataan kysymykseen: "Mikä oikeasti on tärkeää?" Peräänkuulutetaan rohkeasti lähimmäisenvastuuta ja pidetään heikomman puolta. Aina.

 7. Koen olevani nuoren sukupolven ääni - nyt jo yli-ikäistyvänä Keskustanuorena ja opiskeluista valmistuneenakin. Keskustan nuoriso- ja opiskelijajärjestö ovat korvaamattomia kasvattajaseuroja tulevaisuuden Keskustalle. Parhaiten puolue toimii silloin, kun eri sukupolvet arvostavat, kuuntelevat ja kohtaavat toisiaan. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on kokemukseni mukaan Keskustan suurin rikkaus.