Keskustan ryhmäpuheenvuoro
14.5.2014
Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko
Arvoisa puhemies,
"Kiitos
kiinnostuksestasi yrityksessämme avoinna olevaa työpaikkaa kohtaan.
Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun."
Kaltaisistani
kolmekymppisistä vastavalmistuneista osaajista liian moni on
vastaanottanut tuon kaltaisen viestin. Yhteen paikkaan hakijoita voi
olla monta sataa. Paikan
saa lopulta vain yksi heistä.
Hyvä hallitus,
Suomalaiset
ovat ahkeraa ja työtä pelkäämätöntä kansaa. Työ tuo jokaiselle meistä
elämään erityisen merkityksellisyyden, kokemuksen itsensä kehittämistä
ja tunteen yhteisöön
kuulumisesta.
Sille
tuttavalleni, joka on pitkin kevättä lähettänyt yhteensä toista sataa
työhakemusta, todella toivoisin työpaikan. Samoin kuin niille liki 50
000 muulle korkeasti koulutetulle
työttömälle. Heille pätkätyöt, nollatuntisopimukset ja projektit ovat
työelämän arkipäivää. Mutta kun niitäkään ei tahdo olla tarjolla.
Arvoisa puhemies,
Puheen
olisi yhtälailla voinut aloittaa kertomuksella perheenisästä, jonka
työpaikalla yt-neuvotteluja käydään jo ties kuinka monennetta kierrosta.
Joka kerta saa pelätä,
osuuko nyt kohdalle. Miten sitten käy asuntolainan maksun ja lasten
harrastusten?
Tai
voisi kertoa syvään työuupumukseen sairastuneesta yksin eläjästä, joka
haluaisi kuntoutua vähitellen takaisin työelämään, mutta
byrokratiaviidakko osittaisen työkyvyn
ja sosiaaliturvan yhdistämisen välillä tuntuu mahdottomalta.
Tai
voisi kertoa siitä syrjäytyneestä nuoresta, jonka kotikaupungista
etsivän nuorisotyön määrärahoista leikattiin, eikä kellään ollut aikaa
paneutua hänen asioihinsa ensimmäisen
palkkatuetun työpätkän jälkeen. Joku on maininnut hänelle
oppisopimuksesta, mutta kukaan ei tunnu tietävän, miten sellaiseen
pääsisi.
Tai
pitäisikö mainita jotakin siitä 59-vuotiaasta naisesta, jonka
kolmekymmentäviisivuotinen työura saman yrittäjän palveluksessa päättyi
irtisanomiseen. Firma päätti siirtää
tuotannon Itä-Eurooppaan. Uutta työtä etsiessään nainen törmäsi
kotikunnassaan te-toimiston karsittuihin palveluihin ja jatkuvaan
kehotukseen hoitaa työkkärihommat netissä itsekseen.
Tai
sitten voisi kertoa siitä pienyrittäjästä, joka mieluusti ottaisi
tilausten kasaantuessa työhön apuvoimaa, mutta pitää ensimmäisen
työntekijän palkkaamista niin kalliina
ja riskialttiina, että uuvuttaa mieluummin itsensä itsekseen.
Ja
unohtaa ei sovi häntä, joka putosi työelämän kelkasta jo 90-luvun laman
seurauksena. Hän ei enää edes yritä etsiä mitään työtä.
Hyvä hallitus,
Tämä
on kuva suomalaisesta työelämästä - tai pikemminkin työn
elämättömyydestä tänään. Ette ole onnistuneet tavoitteissanne.
Työllisyysaste ei ole noussut. Työttömien joukko
ei ole pienentynyt. Edes nuorisotakuu, meille kaikille tärkeä hanke, ei
ole onnistunut.
Työttömyydestä
on tullut yhä yleistyvä vitsaus. Se on yhä enemmän sen tavallisen
keskiluokan ongelma, ei vain "niiden joidenkin siellä jossain".
Kaikki tunnemme päteviä ja fiksuja ihmisiä, jotka eivät pääse työn syrjään kiinni.
Siksi
Keskustan mielestä työllisyys; työpaikkojen luominen, työpaikkojen
säilyttäminen, pitkäaikaistyöttömyyden taittaminen, toimivat
työvoimapalvelut sekä työssä viihtyminen
ovat nyt politiikan asialistan numero yksi.
Samaa
ei taida voida sanoa teistä, hyvä pääministeri. Te olette ilmoittanut,
että Suomen asiat ovat mallillaan ja on aika lähteä muille maille.
Muutoinkin hallituksen politiikkaa
voisi vastuullisen ja ennustettavan linjan sijaan kutsua pyöröovien
politikaksi, jossa kulku käy ulospäin tiuhaan tahtiin. Tiedättehän, että
tämä hämmentää suomalaisia juuri nyt valtavasti.
Sanon
tämän syvästi huolestuneena: Suomen kansalla ei ole minkäänlaista
aavistusta siitä, mikä on hallituksen linja talous- ja
työllisyyspolitiikasta nyt ja tästä eteenpäin?
Miten
aiotte seuraavan vuoden aikana vastata tähän kasvavan työttömyyden
vitsaukseen? Miten rohkaisette eri alojen yrittäjiä investoimaan,
työllistämään ja tekemään hallittuja
sukupolvenvaihdoksia? Mihin aloihin satsaatte erityisesti, mistä löytyy
kasvu? Elvytetäänkö lisävelalla vai hoidetaanko valtion syömävelka
kuriin?
Arvoisa pääministeri, jätätte jälkeenne kovin vähän vastauksia, mutta sitäkin enemmän kysymyksiä.
Arvoisa puhemies, kannatan edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslausetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti