Työ on enemmän kuin kolme kirjainta

(Julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 28.4.2014)

Keskusta jättää välikysymyksen työllisyydestä. Oikeastaan tuota tärkeämpää aihetta ei politiikassa juuri nyt ole.

Ihmisen elämässä onnistumisen kokemukset, uuden oppiminen, itsensä tarpeelliseksi kokeminen ja tietysti myös taloudellinen tilanne kytkeytyvät saumattomasti työhön. Kotoa periytämme myös seuraaville sukupolville mallin työhön suhtautumisesta. Viime aikoina olen kuullut monia kertomuksia työttömäksi joutumisesta. Tyhjän päälle putoamisesta, epäuskon tunteesta, itsensä turhaksi kokemisesta. Ja siitä alituisesta tuskasta: ”Olenko minä lähtövuorossa seuraava?” Kataisen hallituksen perintö on uusien työpaikkojen luomisen osalta surkea. Hallituksen itse itselleen asettamista tavoitteista mikään ei ole täyttymässä. Suhdanteiden piikkiin menee totta kai paljon, mutta politiikallakin on väliä.

Hallituksen tavoitteena oli painaa työttömyys viiteen prosenttiin ja nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Toisin kävi. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli maaliskuun lopussa yhteensä 315 700 työtöntä työnhakijaa. Se on 28 700 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Erityistä huolta tulee kiinnittää työttömyystilastoissa nyt pitkäaikaistyöttömien joukkoon – heitä on nyt 18 000 ihmistä enemmän kuin vuosi sitten. Samoin tuntuvaa kasvua on yli 50-vuotiaiden työttömyydessä.

Nuorisotyöttömyydestä, nuorten koulutusmahdollisuuksista ja nuorten syrjäytymisestä on tällä vaalikaudella puhuttu paljon. Hyvä niin. Tässä, jos missä hallituksen olisi toivonut onnistuvan muuttamaan kehityksen suuntaa. On sietämätöntä, että hallitus ei rohkene katsoa oman ydinhankkeensa tuloksia rehellisesti silmiin. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Työttömyystilastot ovat siihen selkeä mittari. ”Nuorten työttömyyksistä päättyi ennen kolmen kuukauden työttömyyttä tammi-maaliskuussa keskimäärin 68,7 prosenttia, mikä on 4,7 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin”, toteaa työ- ja elinkeinoministeriö. Äkkiseltään katsoen nämä ovat vain numeroita. Mutta niiden takaa löytyy monta tarinaa. Yt-neuvottelut, lomautukset, tehostamistoimenpiteet ja suoranaiset potkut koskettavat nyt keskiluokkaakin.

Nousukaudella saimme tottua siihen, että työttömiä ovat ne ”jotkut muut” – ne jo 90-luvun lamassa kelkasta pudonneet. Nyt työttömäksi voi joutua kuka tahansa. Ja silti: joukossamme on yhä heitä, joille työelämä ei ole syystä tai toisesta avautunut pariin vuosikymmeneen.

Työllisyystilanteen taustalla heijastelee ennen muuta talouden yleinen tila. Yritykset eivät uskalla investoida, vienti vetää heikosti, yritysten rahoituksen saaminen on hankalaa ja toimintaympäristö on epävarma. Nämä eivät tuo halua ja mahdollisuuksia työllistää. Sukupolven vaihdoksia perheyrityksissä tapahtuu liian vähän. On oleellista, että työllisyyden kasvua tavoitellaan nimenomaan yksityiselle sektorille, ei julkiselle puolelle. Kaikki eivät voi olla työssä kunnalla tai valtiolla.

Globaalit suhdanteet vaikuttavat suomalaisiin työpaikkoihin mielettömällä tavalla. Mutta on olemassa asioita, joita kyllä kotimaisella politiikalla voidaan muuttaa.  ”Yhteisöveron lasku asettaa yritysmuodot keskenään eriarvoiseen asemaan ja sortaa käytännössä puolta suomalaisista pienyrityksistä”, totesi Taina Haahti Helsingin Sanomissa (27.4.)

Tosiasia on, että viimeisten vuosien aikana suomalaiset uudet työpaikat ovat pääsääntöisesti syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Keskusta edistäisi yrittäjyyttä viiden prosentin yrittäjävähennyksellä liikkeen- ja ammatinharjoittajille, henkilöyhtiöiden osakkaille sekä maa- ja metsätalouden harjoittajille.  Toinen tärkeä avauksemme on liittynyt ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottamiseen tuella.

Yksi osa toimivaa työllisyyspolitiikkaa on myös joustavat ja tehokkaat työvoimapalvelut. Tässäkin on otettu viime vuosina takapakkia. TE-toimistojen oville on siellä täällä laitettu lappua luukulle, jonot kasvavat ja kaikki työttömät eivät taivu sähköisten palvelujen käyttäjiksi. Työllistämisrahoja on viime vuosina osittain tämän vuoksi jäänyt peräti käyttämättä. Osa työllisyyden parantamista tulisi olla työttömyysturvalla eletyn ajan parempi hyödyntäminen. Nykyisellään esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan yhdistäminen yrityksen perustamista tukevaan starttirahaan on turhan hankalaa. Tähän tarvitaan muutos.