Kahdeksan euroa

(Julkaistu Loimaan Lehdessä 29.3.2014)

”Minusta tuntuu siltä, että tämä yhteiskunta vihaa lapsia.”

Sähköpostiviestin sanat pysäyttävät. Lastensuojelutyötä tekevä sosiaalityöntekijä kertoo tyrmistyksestään hallituksen kehysriihen päätöksistä. Työn tuomalla kokemuksellaan hän kertoo viestissään, että perheiden talousvaikeuksilla on suora yhteys muuhun ahdinkoon; mielenterveysongelmiin, lasten turvattomuuteen ja lisääntyviin huostaanottoihin.  Ongelmat kasaantuvat ja kuormittuvat – kunnes läikkyvät yli.

Onni on, että suurimmalla osalla suomalaisista perheistä menee hyvin. Silti monessa onnellisessakin kodissa on viime aikoina murehdittu, miten rahat riittävät arkiseen elämiseen.

Kataisen hallituksen teot lapsiperheiden puolesta ovat pahasti pakkasen puolella. Nyt tehty päätös 110 miljoonan euron leikkauksista lapsilisään ei ole ainut nurja ratkaisu. Jo aiemmin on päätetty lapsilisien indeksien jäädyttämisestä eli ostovoiman mukaista korotusta ei ole tehty.

Paljon melua on syntynyt myös kotihoidontuen kiintiöittämisestä, joka ei suinkaan ole säästötoimenpide, vaan karsii perheiden valinnanvapautta ja lisää kuntien kustannuksia lisätarpeena päivähoitopaikoissa. Lisäksi lapsiperheiden elämää hankaloittavat asuntolainojen korkovähennysoikeuden heikennykset, työmatkavähennysten leikkaukset ja Loimaan seudullakin työmatkalaisia taatusti myös polttoaineveron nosto.

Suuresti odotettu linjaus Kataisen hallitukselta on ollut uusi päivähoitolaki. Sen osalta tie näyttää mutkikkaalta ja sumuiselta. 40 vuotta vanhaa lakia olisi aika päivittää, sen verran työelämä ja perheiden arki on muuttunut. Näyttää kuitenkin siltä, että ministeri Kiurun (sd.) tontille kuuluvaa suurta uudistusta varhaiskasvatukseen ei ole tulossa, hyvä jos pykäläviilauksia.

Eduskunnan kyselytunnilla pari päivää sitten huomasin Kokoomuksen edustajien puhuvan hitusen vähättelevään sävyyn lapsilisäleikkauksen vaikutuksista. ”Eihän se ole kuin seitsemän­-kahdeksan euroa kuussa.” Monilapsisessa perheessä, jossa toinen vanhemmista on vaikkapa kotihoidontuella ja toinen pienipalkkaisessa työssä, lapsilisillä on iso merkitys. Paremminkin toimeentulevissa perheissä lapsilisäleikkaus on herättänyt närää. Ratkaisu tuntuu vähintäänkin symbolisesti merkittävältä. Mistään muusta sosiaaliturvaetuudesta ei leikattu.

Ajattelen vilpittömästi niin, että kodeissa tehdään Suomen tärkeintä tulevaisuustyötä. Yhteiskunnan pitää antaa signaali siitä, että kannattaa perheellistyä. Kun Suomi ikääntyy, tarvitsemme uusia sukupolvia pitämään toinen toisistamme huolta. Nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut ja perheiden lapsiluvut pienentyneet.  

Tosiasia on, että muitakin kohteita valtiontalouden tilkkeeksi budjetista olisi löytynyt. Jos hallitus olisi luopunut oppivelvollisuusiän korotusaikeistaan tai kotihoidontuen kiintiöittämisestä, leikkausta lapsilisiin ei olisi tarvittu. Ja vaikka miten populistiseksi tämän lukisittekin, sanon silti: tupakkaveroakin olisi sopinut nostaa lisää ja raapia siitä rahat kasaan.

Pääministeri Kataisen kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että paras teko tulevien sukupolvien kannalta on hoitaa nyt Suomen velkaantuminen kuriin. Kaikki ne eurot, jotka nyt kulutamme yli varojemme, ovat lainassa tulevilta sukupolvilta. Kuluvan vuoden lopulla Suomen velkataakka kipuaa jo sataan miljardiin saakka. Joskus nekin on maksettava, eikös juu – mitä tässä maailmassa velkaantuu.  Eri asia kuitenkin on, kenellä vaikeiden talousvuosien lasku maksatetaan juuri tänään.