Vasemmistoliitto irtisanoutui varapuheenjohtajansa suulla täydellisesti hallituksen kunta- ja sote-uudistuksista. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puolestaan antoi Helsingin Sanomissa yksiselitteisen epäluottamuslauseen hallituksen johtokuusikolle – siis paitsi pääministeri Jyrki Kataiselle myös oman puolueensa puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle.
Guzenina-Richardson syyttää sekstettiä sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimuslaitosten leikkauksista ja vaatii pääministerin kansliaa valmistelemaan laajan tutkimusrahoitusremontin uudestaan.
Se, että Katainen vei
Guzenina-Richardsonilta epäluottamuslauseellaan vallan sote-uudistuksessa, on
uskomaton tapaus, mutta silti: vastuuministeri vastaa aina oman ministeriönsä
hallinnonalan asioista. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten
tutkimuslaitosten kohtuuttomista määrärahaleikkauksista Guzenina-Richardson ei pääse
pakoon kirjelmöimällä ja käräjöimällä. Ministeri vastaa. Piste.
En liene ainut joka
kysyy, miten Suomen asioita voidaan hoitaa näin. Hallitus marssi kehysriihestä
ulos suupielet poskissa, mutta vain muutama viikko kehysriihen jälkeen on
täydellinen epäselvyys siitä, mitä on päätetty ja kuka on päättänyt.
Sosiaali- ja
terveysministeriön alaisten tutkimusrahojen leikkauksesta on tulossa
inhimillinen murhenäytelmä sadoille ihmisille. Tutkimuslaitosten kanssa ei
leikkauksista neuvoteltu. Sen sijaan että hallitus kuuntelisi asiantuntijoita
ja tutkijoita, se rankaisee heitä toisinajattelusta. Esimerkiksi Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos on esittänyt perusteltua ja oikeutettua arvostelua niin
vanhuspalvelulaista kuin sote-uudistuksesta – siis Guzenina-Richardsonin
vastuulla olevista asioista.
Kohtuuttomat leikkaukset on peruttava. Jos Guzenina-Richardsonin sinällään poikkeuksellisen epälojaali rimpuilu johtaa tähän, Keskusta on tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti