Naamarit ovat pudonneet

Yleisradion eilisessä puoluekannatusmittauksessa Keskustan kannatus on kasvanut eniten. Keskustan kannatus on Yleisradion Taloustutkimuksella teettämissä mittauksissa nyt korkein sitten viime eduskuntavaalien. Tämä on meille vahvistus siitä, että olemme Keskustassa oikealla asialla ja samalla kehotus tehdä töitä entistä kovemmin ja ihmisiä kuunnellen. Silti edelleen kirittävää riittää paljon.

Myös Perussuomalaiset ovat lisänneet hieman kannatustaan. Päähallituspuolueiden Kokoomuksen ja SDP:n kannatus on puolestaan laskenut.

Yleisradion gallup on tietysti vain yksi mittaus. Kun neljän suurimman puolueen kannatuslukuja katsoo kaksi vuotta taaksepäin ja keskustelee suomalaisten kanssa, ymmärtää, että muutos muhii maassa. Yhä suurempi osa kansasta näkee Kataisen hallituksen mielikuvapolitiikan läpi. Naamarit ovat pudonneet.

Ministereiden sekoilu kehysriihen päätöksissä laittaa kysymään, johtaako Suomea kukaan. Maan asiat ovat sekaisin, mutta ministerit ovat sormi suussa ja kinastelevat keskenään. Enemmistö hallituspuolueista ei näytä tietävän, mitä tuli päätettyä. Valtiovarainministeri Urpilainen vastaa veropäätösten valmistelusta. Hänelle epäoikeudenmukainen yritys- ja osinkoveropaketti ei voinut tulla yllätyksenä. Urpilainen on Kokoomuksen vanavedessä tekemässä Suomesta rikkaiden veroparatiisia.

Hallitus esiintyy uudistajana ja kaikki on pääministeriä lainaten ”fantastista”. Todellisuudessa valtion kassa on tyhjä, talous ei kasva ja työttömyys pahenee. Kataisen ”uudistukset” ovat kaiken keskittämistä, palveluista leikkaamista ja tavallisten suomalaisten ajamista entistä ahtaammalle. Tämä näkyi taas kerran kehysriihessä.

Sote-sopasta eivät näköjään ota enää edes hallituspuolueiden puheenjohtajat selvää. En ihmettele, että lähihoitajat, sairaanhoitajat ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat huolissaan. He eivät edelleenkään tiedä, miten palvelut järjestetään ja kuka on heidän työnantajansa tulevaisuudessa. Epäselvyys pahenee ja hallitus jätti kehysriihessä täysin huomioimatta näiden henkisesti ja ruumiillisesti raskaiden alojen työhyvinvoinnin.

Kokoomuksen työväen naamari putosi viimeistään kehysriihessä, kun karu totuus paljastui suomalaiselle keskiluokalle: rikkain prosentti suomalaisista korjasi itselleen muhkeat veronalennukset, mutta tavalliset työntekijät, toimihenkilöt ja yrittäjät saivat epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja veronkiristykset. SDP:n puheet työstä ja oikeudenmukaisuudesta puolestaan ovat tuuleen huutelua. Kehysriihen kohtuuttomuuksia ei pysty selittämään parhain päin edes kovimmille ay-aktiiveille. Hekin näkevät viimeistään nyt, että SDP ja Kokoomus ovat hallituksessa kuin siamilaiset kaksoset.

Maakunnilla ja maaseudulla ei tässä hallituksessa ole missään vaiheessa ollut puolustajia. Kataisen ja Urpilaisen vähättely koko Suomen mahdollisuuksia kohtaan hakee vertaistaan historiassa.