Kataisen
hallitus latasi suuret odotukset viime viikon torstain kehysriiheen.
Tapahtuman pohjustusta joku kuvaili hyvin lumen kolaamiseksi. Talven
mittaan taivaalta sataneet toiveet kolattiin isoksi kasaksi ja nyt
tuli lapioimisen aika. Lumivuori oli kasvanut turhan suureksi.
Mitä viime viikosta jäi käteen?
Päällimmäiseksi epätietoisuutta. Sekä oppositio että median edustajat ovat kiehuneet harmista hallituksen tiedotuspolitiikan osalta. Olisi ollut ihan reilua kertoa kuuden hyvän asian rinnalla ne seitsemän huonoa. VIikonloppuna kinastelu jatkui siitä, oliko etujärjestö EK:lla paremmat tiedot tulevista päätöksistä kuin muilla. Yhteisöveron alennus toteutui, mutta keskitetty palkkaratkaisu jäi tekemättä.
Tarkemmin ottaen työelämän osalta päätöksiä ei juuri tehty muutenkaan. Sama hehkutus osatyökykyisten ohjelmasta ja opintotuen indeksisidonnaisuudesta on nyt kuultu ties kuinka monessa hallituksen tiedotustilaisuudessa, ikään kuin uutena asiana. Tosiasiassa hallituksella ei ole yhteistä linjaa siitä, miten kansantalouttamme hoidettaisiin pidentyvien työurien avulla.
Erityisen epäselväksi jäi hallituksen ratkaisu sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteen uudistamisesta. En ole tavannut vielä yhtäkään hallituspuolueen edustajaa, joka osaisi kertoa, mitä nyt oikein sovittiin. Ministeritasolta on esitetty villejä, keskenään ristiriitaisia veikkauksia siitä, kuinka monesta sote-alueesta tässä päätettiinkään. Huh huh. Temppuilu alkaa riittää. Kysymys kun nyt kuitenkin ihmisten tärkeimmistä verovaroin kustannetuista palveluista. Terveydellä ei ole leikkimistä.
Mutta mitä jäi kehysriihestä käteen tavalliselle suomalaiselle? Ensiksi hyvät asiat. Lapsiperheitä ei Kataisen hallitus juuri ole muistanut. Nyt tuli konkreettinen kehitysaskel. Hallituksen esitystä lapsiperheiden valinnanvapauden tueksi pitää kehua. Osittaisen hoitorahan kehittäminen ja tuen parantaminen on oikeasti hyvä juttu. Vielä kun kertoisivat, miten korotettu etuisuus rahoitetaan.
Positiivisen maininnan ansaitsee myös kotitalousvähennyksen tason nostaminen. Summa nousee 400 eurolla. Tässä hallituksen politiikka tosin on ollut aika jojoilevaa. Ensiksi tasoa laskettiin, nyt nostettiin. Mittelin asiasta turkulaisen kokoomuksen edustajan Petteri Orpon kanssa menneenä syksynä - sittemmin ryhmänjohtajaksi päätynyt Orpo vaati kotitalousvähennyksen nostoa jo tuolloin, mutta ei saanut ääntään kuuluviin. Nyt linjaus toteutui.
Sitten kansan kukkarolle käyvät päätökset. Kaikista emme ensinnäkään vielä tiedä - hallitus kertoo ikävät asiat vasta myöhemmin.
Selvää on, että kulutukseen liittyvistä veroista moni nousee. Paheet maksavat entistä enemmän. Alkoholiveroa kiristetään taas kerran, olisiko viides kerta viiden vuoden sisään. Oluen hinnan koostumuksessa kuilu Viroon kasvaa entisestään - meillä verot kuittaavat kaljakeissin hinnasta reippaasti yli puolet. Hallituksella on ohjelmassaan alkoholipolitiikan kokonaisuudistus. Olisi erittäin hyvä, että suomalaisten runsaaseen viinanjuontiin keksittäisiin muitakin ratkaisuja kuin hinnan nostaminen. Alkoholin, makeisten ja tupakan verotuksen nostolla hallitus tavoittelee 230 miljoonan lisätuloja.
Jokaisen kotitalouden arkeen vaikuttaa ennen muuta sähköveron nousu. Sähköllä lämpiävien talojen asukkaat saavat nyt viimeistään pohdittavakseen vaihtoehtoisen lämmitysratkaisun välttämättömyyden. Hinnan nousun myötä kustannukset kohoavat usealla kymmenellä eurolla.
Merkittäviä vaikutuksia on myös Kataisen hallituksen linjalla kiristää kuntien taloutta entisestään. Valtionosuuksia - rahoja, joilla palvelut kuntalaisille järjestetään - vähennetään entisestään. Se tarkoittaa vuoden pidempään kierrätettäviä koulukirjoja, vanhusten palvelutalon ruuan laadun huononemista, terveysaseman pitkää kiinnioloa kesäaikaan ja monin paikoin kunnan työntekijöiden lomautuksia.
Lisäksi hallitus toistamiseen päätti heikentää asuntovelallisten korkovähennysoikeutta. Suurten asuntolainojen maassa ratkaisu kolahtaa erityisesti nuorten aikuisten arkeen. Lapsiperhe saa kiristää talouttaan yhä tiukemmalle, kun lainaerät kolahtavat maksuun. Tätä on vaikea hyväksyä. Elämän ruuhkavuosien porukat laitetaan nyt yhä tiukemmalle.
Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Oppositionkaan edustajalla ei ole pokkaa sanoa, etteikö hallituksen olisi pitänyt tehdä ikäviäkin päätöksiä. Sitä aika nyt vaatii. Tulevien sukupolvien kannalta on välttämätöntä, että nyt tehdään suuria rakenteellisia uudistuksia yhteiskuntaamme. Sen rinnalla taloutta tulee sopeuttaa tulevien aikojen turvaksi.
Kaikkia päätöksiä tulee kuitenkin kyetä arvioimaan niiden sukupolvivaikutusten osalta. Tehtiinkö todella riittävästi päätöksiä, jotta Suomi selviytyy? Ja kenen etua hallitus lopulta ajoi? Kuka maksaa laskun lopulta? Voittajia taisivat taas olla ne, jotka huusivat kovimmin. Hallituksen linjassa on paljon "toivotaan, toivotaan"-sävyä. Yrityselämälle ojennettiin nyt auttava käsi. Sen pitää näkyä kohoavana työllisyytenä.
Mitä viime viikosta jäi käteen?
Päällimmäiseksi epätietoisuutta. Sekä oppositio että median edustajat ovat kiehuneet harmista hallituksen tiedotuspolitiikan osalta. Olisi ollut ihan reilua kertoa kuuden hyvän asian rinnalla ne seitsemän huonoa. VIikonloppuna kinastelu jatkui siitä, oliko etujärjestö EK:lla paremmat tiedot tulevista päätöksistä kuin muilla. Yhteisöveron alennus toteutui, mutta keskitetty palkkaratkaisu jäi tekemättä.
Tarkemmin ottaen työelämän osalta päätöksiä ei juuri tehty muutenkaan. Sama hehkutus osatyökykyisten ohjelmasta ja opintotuen indeksisidonnaisuudesta on nyt kuultu ties kuinka monessa hallituksen tiedotustilaisuudessa, ikään kuin uutena asiana. Tosiasiassa hallituksella ei ole yhteistä linjaa siitä, miten kansantalouttamme hoidettaisiin pidentyvien työurien avulla.
Erityisen epäselväksi jäi hallituksen ratkaisu sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteen uudistamisesta. En ole tavannut vielä yhtäkään hallituspuolueen edustajaa, joka osaisi kertoa, mitä nyt oikein sovittiin. Ministeritasolta on esitetty villejä, keskenään ristiriitaisia veikkauksia siitä, kuinka monesta sote-alueesta tässä päätettiinkään. Huh huh. Temppuilu alkaa riittää. Kysymys kun nyt kuitenkin ihmisten tärkeimmistä verovaroin kustannetuista palveluista. Terveydellä ei ole leikkimistä.
Mutta mitä jäi kehysriihestä käteen tavalliselle suomalaiselle? Ensiksi hyvät asiat. Lapsiperheitä ei Kataisen hallitus juuri ole muistanut. Nyt tuli konkreettinen kehitysaskel. Hallituksen esitystä lapsiperheiden valinnanvapauden tueksi pitää kehua. Osittaisen hoitorahan kehittäminen ja tuen parantaminen on oikeasti hyvä juttu. Vielä kun kertoisivat, miten korotettu etuisuus rahoitetaan.
Positiivisen maininnan ansaitsee myös kotitalousvähennyksen tason nostaminen. Summa nousee 400 eurolla. Tässä hallituksen politiikka tosin on ollut aika jojoilevaa. Ensiksi tasoa laskettiin, nyt nostettiin. Mittelin asiasta turkulaisen kokoomuksen edustajan Petteri Orpon kanssa menneenä syksynä - sittemmin ryhmänjohtajaksi päätynyt Orpo vaati kotitalousvähennyksen nostoa jo tuolloin, mutta ei saanut ääntään kuuluviin. Nyt linjaus toteutui.
Sitten kansan kukkarolle käyvät päätökset. Kaikista emme ensinnäkään vielä tiedä - hallitus kertoo ikävät asiat vasta myöhemmin.
Selvää on, että kulutukseen liittyvistä veroista moni nousee. Paheet maksavat entistä enemmän. Alkoholiveroa kiristetään taas kerran, olisiko viides kerta viiden vuoden sisään. Oluen hinnan koostumuksessa kuilu Viroon kasvaa entisestään - meillä verot kuittaavat kaljakeissin hinnasta reippaasti yli puolet. Hallituksella on ohjelmassaan alkoholipolitiikan kokonaisuudistus. Olisi erittäin hyvä, että suomalaisten runsaaseen viinanjuontiin keksittäisiin muitakin ratkaisuja kuin hinnan nostaminen. Alkoholin, makeisten ja tupakan verotuksen nostolla hallitus tavoittelee 230 miljoonan lisätuloja.
Jokaisen kotitalouden arkeen vaikuttaa ennen muuta sähköveron nousu. Sähköllä lämpiävien talojen asukkaat saavat nyt viimeistään pohdittavakseen vaihtoehtoisen lämmitysratkaisun välttämättömyyden. Hinnan nousun myötä kustannukset kohoavat usealla kymmenellä eurolla.
Merkittäviä vaikutuksia on myös Kataisen hallituksen linjalla kiristää kuntien taloutta entisestään. Valtionosuuksia - rahoja, joilla palvelut kuntalaisille järjestetään - vähennetään entisestään. Se tarkoittaa vuoden pidempään kierrätettäviä koulukirjoja, vanhusten palvelutalon ruuan laadun huononemista, terveysaseman pitkää kiinnioloa kesäaikaan ja monin paikoin kunnan työntekijöiden lomautuksia.
Lisäksi hallitus toistamiseen päätti heikentää asuntovelallisten korkovähennysoikeutta. Suurten asuntolainojen maassa ratkaisu kolahtaa erityisesti nuorten aikuisten arkeen. Lapsiperhe saa kiristää talouttaan yhä tiukemmalle, kun lainaerät kolahtavat maksuun. Tätä on vaikea hyväksyä. Elämän ruuhkavuosien porukat laitetaan nyt yhä tiukemmalle.
Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Oppositionkaan edustajalla ei ole pokkaa sanoa, etteikö hallituksen olisi pitänyt tehdä ikäviäkin päätöksiä. Sitä aika nyt vaatii. Tulevien sukupolvien kannalta on välttämätöntä, että nyt tehdään suuria rakenteellisia uudistuksia yhteiskuntaamme. Sen rinnalla taloutta tulee sopeuttaa tulevien aikojen turvaksi.
Kaikkia päätöksiä tulee kuitenkin kyetä arvioimaan niiden sukupolvivaikutusten osalta. Tehtiinkö todella riittävästi päätöksiä, jotta Suomi selviytyy? Ja kenen etua hallitus lopulta ajoi? Kuka maksaa laskun lopulta? Voittajia taisivat taas olla ne, jotka huusivat kovimmin. Hallituksen linjassa on paljon "toivotaan, toivotaan"-sävyä. Yrityselämälle ojennettiin nyt auttava käsi. Sen pitää näkyä kohoavana työllisyytenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti