Mutta
mitä oikeastaan tarkoittaa julkinen talous? Se on kansantalouden osa, johon
lasketaan valtio, kunnat ja sosiaalirahastot. Laajimmillaan julkiseen sektoriin
voidaan katsoa kuuluvaksi myös kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt.
Kataisen
hallituksen talouden pelastuspaketissa sovittiin yhdeksän miljardin
sopeuttamistoimista. Korjaan: rakenteellisista uudistuksista. Se on hienompi
nimi samalle asialle.
Mutta
mitä oikeastaan tarkoittavat nuo sopeuttamistoimet, rakenteelliset uudistukset?
Työurien pidentämisen paineen ohella linjaus merkitsee valtaisaa säästökuuria
kuntataloudelle. Oikeastaan parin miljardin osalta paketti jätettiin – ei
sitomatta, vaan täysin avaamatta. Todettiin, että kunnat hoitavat veronkorotuksilla
tai muilla ikävyyksillä miljardin ja toiseen sitten apuja saadaan tehtävien
karsimisesta. Siinä sivussa, kun täyttävät jo aiemmin tällä hallituskaudella
asetetut uudet velvoitteet ja nirhivät kasaan miljardiluokan
valtionosuusleikkaukset.
Ikävintä
on, että rakenteellisiksi uudistuksiksi lasketaan seikkoja, joista puuttuu
tyystin kokonaistaloudellinen näkökulma. Missä on ymmärrys siitä, että julkinen
talous on kokonaisuus? Kansalaiselle verot ovat veroja – vain harva jaksaa
palkkapussistaan erottaa mielikuvissaan osan valtiolle, osan kunnalle.
Loistoesimerkiksi
tästä kokonaistalouden katsantotavan ongelmasta kelpaa kotihoidontuen
kiintiöittäminen molemmille vanhemmille. Hallitus myöntää itsekin, että se
kasvattaa painetta kuntien päivähoidossa. Tarvitaan lisää hoitajia ja uusia
päiväkoteja. Ne maksavat euroja nimenomaan kunnille. Hallituksen tavoitteiden
mukaisesti töihin säntäävien äitien verotulot eivät tuota kulua kata.
Vaikka
päivähoidon rahat ovat hyttysen ininää miljardipotissa, kuvastaa se
uudistuspaketin syvää heikkoutta. Uudistusten ja leikkausten kipein osa on
vasta edessä. Siitä vastaavat kuntapäättäjät – juuri niiden asioiden kautta,
jotka koskettavat suomalaisten arkea kaikkein lähimpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti