Tuettua työtä nuorille

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti viime viikonvaihteessa Hyvinvoinnin kantajat -seminaarissa alle 25-vuotiaiden perheettömien nuorten toimeentulotuen perusosan muuttamista tuetuksi työksi. Esitys on kannatettava. 

 

Yhteiskunta laiminlyö velvollisuutensa nuorta ja hänen tulevaisuuttaan kohtaan, jos nuorelle annettava tuki on ainoastaan euroja tilillä. Työ tuo mukanaan merkityksellisyyttä, jota pelkkä yhteiskunnan tuen varassa eläminen ei anna. Haluamme, että tässä maassa jokaiselle nuorelle luodaan kannustava perusturva. Esitys perustuu välittämiseen, ei rankaisemiseen.  

 

Työ lisää psyykkistä hyvinvointia, jäsentää ajankäyttöä, luo sosiaalia suhteita ja korottaa omanarvontuntoa. Ilman muuta tuetusta työstä saatavan korvauksen tulisi myös euromääräisesti olla toimeentulotukea suurempi. Tuetun työn myötä alle 25-vuotias nuori saisi mahdollisesti ensimmäisen kosketuksen työelämään ja sitä kautta tuikitärkeää työkokemusta jatkotyöllistymistään ajatellen. 

 

Jotkut ovat halunneet tulkita tämän tarkoittavan sosiaaliturvan muuttamista vastikkeelliseksi. Ennemminkin on kysymys aktiivisesta sosiaalipolitiikasta. Täsmätoimesta, jolla halutaan tukea heikoimmassa asemassa olevia nuoria eteenpäin elämässä. Se ei vie nuorilta rahaa pois, päinvastoin se voi mahdollistaa lisäansiot. 

 

Nimittäisin esitystämme nuoren positiiviseksi erityiskohteluksi järjestelmämme viidakossa. Siihen kohdistettava työvoimapanos ja mahdollinen euromääräinen lisäsatsaus ovat kokoluokaltaan huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi hallituksen kaavailu koko ikäluokkaa koskevasta oppivelvollisuusiän nostamisesta. 

 

Toimeentulotuelta toimeliaisuuteen

 

Toimeentulotuki muodostettiin alunperin viimesijaiseksi toimeentulon lähteeksi, joka voidaan antaa ihmisen avuksi taloudellisesti poikkeuksellisen vaikeassa elämäntilanteessa. Nyt vuonna 2013 todellisuus on toinen. Toimeentulotuesta on tullut pysyvä ja osalle myös ainut toimeentulolähde. Taustalla vaikuttaa erityisesti asumiskustannusten nousu.

 

Esitämme, että nyt pelkästään toimeentulotuen varassa, ilman koulutusta tai työtä elävät nuoret ohjattaisiin aktiivisten työvoimatoimenpiteiden ääreen. Näiden nuorten määrää on vaikea arvioida. Saamieni tietojen mukaan heitä on noin 10 000. Yleinen heikko taloussuhdanne ei heidän määräänsä ainakaan vähennä.  

 

Nykyisessäkin toimeentulotukijärjestelmässä on olemassa reunaehtoja ja sanktioita, joiden mukaan toimeentulotukea voidaan pienentää. Sanktiot tosin ovat kovin vähän käytettyjä ja tuovat mukanaan taas lisää byrokratiaa sosiaalitoimen työntekijälle. 

 

Uudenlaisen kannustavan perusturvan toteuttamiseksi ei välttämättä tarvittaisi uusia aktiivituen muotoja, vaan nykyisten uudenlaista käyttöä. Käytännössä tämä voisi toteutua siten, että nuorille suunnattaisiin laajemmat mahdollisuudet nykyisen työmarkkinatuen saamiseen - enää työmarkkinatuelta ei siis joutuisi tippumaan toimeentulotuelle. Samalla tuki velvoittaisi tiettyjen aktiivisten työvoimatoimenpiteiden ääreen. 

 

Toisaalta vaihtoehtona nykyisen toimeentulotuen piirissä voisivat olla velvoittavampi ote kuntouttavaan työtoimintaan tai jopa palkkatuen parempi hyödyntäminen. Nuoren työllistäjänä voisivat toimia niin julkinen sektori, kolmas sektori kuin yksityiset työnantajatkin. Suoraan todettuna: oleellista, että nuori saisi tehdä jotain. 

 

Motivoivinta ja tuloksekkainta se on silloin, kun nuoren elämänpolkua ohjataan muutoinkin kattavasti. Nuorelle pitää tarjota vaihtoehtoja. Samalla on hyvä muistaa, että töihin on vaikea mennä, jos arjesta on kadonnut rytmi, luottotiedoissa on häiriöitä tai päihteet ovat vieneet mukanaan.  Käytännössä tämä tarkoittaa viranomaisten parempaa yhteistyötä, ennen kaikkea sosiaalitoimen ja te-toimiston välillä.  

 

Toimeentulotuen maksatus kunnilta Kelalle 

 

Nykyisin toimeentulotuesta myöntämisestä vastaavat kunnat. Keskustan esitys on, että jatkossa toimeentulotuen perusosan maksatuksesta voisi vastata Kela. Kuntien sosiaalitoimelle jäisi paremmin aikaa ennaltaehkäisevään työhön ja toimeentulotuen harkinnanvarainen osuus säilyisi edelleen kunnissa. Muutoin kaikki etuudet maksettaisiin silloin samalta luukulta. 

 

Taloudellisista syistä samaan esitykseen ovat päätyneet myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet Kataisen hallituksen rakennepaketin säästölistaa valmistellessa. 

 

Laastarilla paikattu 

 

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esitti loppukesällä sosiaaliturvajärjestelmän muuttamista vastikkeelliseksi. Esitys jäi toistaiseksi kovin ympäripyöreäksi ja vaille konkretiaa. Emme Keskustassa ole suorilta valmiita tekemään koko sosiaaliturvajärjelmästä vastikkeellista. Siitäkin toki pitää uskaltaa puhua - niin paljon kannustinloukkuja ja muita ongelmia nykyiseen systeemiimme liittyy. Työntekoon pitää aina kannustaa, mutta sosiaaliturvan muuttaminen vastikkeelliseksi olisi ideologisena muutoksena valtava ja taatusti muuttaisi myös työmarkkinoitamme. Näin ei kävisi Keskustan täsmäesityksessä.  

 

Syyperustainen sosiaaliturvajärjestelmämme on varsin monimutkainen ja sairaalloinen. Köyhyys, ylisukupolvinen syrjäytyminen ja jatkuva eriarvoistumiskehitys ovat hyvinvointiyhteiskuntamme syvimpiä haavoja, joita on yritetty paikata aina yhä uudenlaisilla laastareilla. Laastarit ovat monin paikoin repaleisia - perusturvamme euromääräinen taso on monin osin jälkeenjäänyt. Olemme luoneet järjestelmän, jossa työnteko ei aina ole kannattavaa. 

 

Kohti yksinkertaisempaa sosiaaliturvaa 

 

Köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmien taustalla heijastelevat monet syyt: ennen muuta työpaikkojen ja käsillä tehtävän työn väheneminen Suomessa ja juuri nyt talouden heikko alentaa luonnollisia työllistymismahdollisuuksia. Heikkouksiamme ovat myös osatyökykyisten vähäinen käyttö työelämässä, sosiaaliturvan kannustinloukut ja kaupungistumisen ilmiön myötä erityisesti pääkaupunkiseudulla käsistä karanneet asuntohinnat. Toimeentulotuki paikkaa käytännössä poikkeuksetta asumistuen riittämättömyyttä pääkaupunkiseudulla. 

 

Sosiaaliturvareformin onnistuminen on kuitenkin pitkien taipaleiden takana - valitettavasti se nähtiin Vanhasen II hallituksen kokonaisuudistushankkeessa.  

 

Keskustan lähtökohtana on, että ihminen kantaa vastuun omasta elämästään ja lähimmistään sekä huolehtii niistä, joiden omat voimat eivät riitä. Sosiaalipolitiikan keskeinen tehtävä on ennalta edistää ihmisen omavoimaisuutta ja vähentää näin palvelutarvetta, jotta voimavaroja riittäisi palveluita joka tapauksessa tarvitseville.