Kotihoidontuen muutos kurittaa kuntia

Perhepolitiikkaan ja lasten hoitomuotoihin liittyviin keskusteluihin latautuu paljon tunteita ja arvovalintoja. Puolueiden erot nousevat esiin. Tämä on korostunut syksyn keskusteluissa hallituksen rakennepakettiin sisältyvässä kotihoidontuen leikkauksesta.
Keskustan mielestä kotihoidontuen nykyinen malli on toimiva. Se antaa perheille mahdollisuuden valita, mikä hoitomuoto on omaan arkeen sopiva – päivähoito, perhepäivähoito, kotihoito vai mahdollisesti osa-aikahoito. Sekin on hyvä, että perhe voi itse valita, jääkö kotiin äiti vai isä. Poliitikkojen ei pidä päättää perheiden puolesta eikä varsinkaan sanoa, mikä tapa on oikein ja mikä väärin.

Hallitus haluaa toisin ja kiintiöittää tuesta osan suoraan isälle. Syyksi muotoillaan tasa-arvoa. Paremmin työelämän ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kuitenkin parannettaisiin vanhemmuuden kustannuksia tasaamalla kaikkien työnantajien kesken sekä naisten palkkatasa-arvolla.

On hyvä muistaa, että kotihoidontuen muutos kohdistuisi eniten pätkätöitä tekeviin ja pienipalkkaisiin naisiin sekä usean lapsen perheisiin.

Entä sitten ne paljon vaaditut talouden säästöt? Pääministeri Katainenkin totesi eduskunnan kotihoidontuen leikkaamista koskevassa välikysymyskeskustelussa, ettei hankkeella edes tavoitella taloudellisia säästöjä. Valinnanvapauden kaventamisen ohella olenkin eniten huolissani kuntien tilanteesta. Jo muutoinkin talousvaikeuksissa painivat kunnat maksavat Kataisen hallituksen linjauksesta kovan hinnan.

Kotihoidon tuki on noin 300 euroa ja alle kolmivuotiaan päivähoidon kulut vähän laskentatavasta riippuen 1200 euroa. Vaikka Kela hoitaa kotihoidon tuen maksatuksen, se on kunnan maksamaa rahaa. Kun kotihoidontukea nyt siis suunnitellaan rajoitettavaksi, siirtyy nykyistä useampi lapsi päivähoitoon. Se maksaa kunnalle huomattavasti enemmän kuin kotihoidontuen kustannukset. Läheskään kaikissa tapauksissa tätä summaerotusta ei töihin siirtyvän äidin verotulot kunnalle tasaa. Erään laskelman mukaan äidin pitäisi tienata noin 5000 euroa kuussa, jotta kotihoidontuen vaihtuminen päivähoitoon olisi kunnan taloudelle plus-merkkinen siirto.

Monissa kunnissa hallituksen linjaus tarkoittaa käytännössä uusien päiväkotien rakentamista ja lisähenkilöstön välttämätöntä tarvetta. Tämä tilanteessa, jossa monin paikoin päiväkodit ovat nyt jo täynnä ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset työn kuormittamia.

Kataisen hallituksen rakennepoliittisessa uudistuksessa kuuluu aikuisten ääni ja tehokkaan yhteiskunnan vaatimus. Entä jos raha ei olekaan aina se tärkein asia? Entä jos moni vanhempi yksinkertaisesti haluaa tehdä arvovalinnan ja hoitaa lasta kotona – ja päättää vielä itse, jääkö kotiin äiti vai isä.