Ajallisia

Kesäni kohokohtiin lukeutui viime viikon keskustelu Porin Suomi Areenassa. Sain olla mukana meidän eduskunnan juniorien, 80-luvulla syntyneiden kansanedustajien järjestämässä keskustelutilaisuudessa, johon olimme haastaneet mukaan kymmenkunta politiikan konkarikasvoa. Tunnetut poliitikot Pekkarisesta Liikaseen ja Halosesta Suomiseen keräsivät tapahtumaviikon suurimman yleisön.

Päällimmäiseksi mieleen jäi pohdintamme ajankäytöstä. Moni meistä tuntui nyökyttelevän murheellisena sille tosiasialle, että päätöksenteko on yhtä säntäilyä ja kansanedustajan arki kännykän varaan rakentunutta minuuttielämää. Koko ajan on kiire. Ihan oikeasti tai vähintäänkin muka-kiire, systeemin opettama ja työn aiheuttamaksi taudiksi luettava hokema. Sama vaivaa montaa muutakin ammattikuntaa. Kiire jonnekin, meidän tapauksessamme yleensä seuraavaan kokoukseen. Koska ehtisi ajatella?


KONKARIT presidentti Tarja Halosen johdolla totesivat, että ennen työelämässä ja politiikassa aikaa ajattelulle oli enemmän. Pysähdyttiin ja kohdattiin oikeasti. Töitä tehtiin paljon, mutta silti enemmän keskityttiin ja paneuduttiin. Siis asia kerrallaan. Tuli jotakin valmistakin. Eeva Kuuskoski kiteytti eron parhaiten toteamalla, että ennen vanhaan pohdinnalle hyvinvointivaltion tulevaisuudesta olisi annettu yleisötilaisuudessa aikaa vähintään pari tuntia – nyt 2010-luvulla parituntisesta tilaisuudesta sille liikeni vartti.

Pitkäaikainen kansanedustaja Matti Ahde (sd.) kiinnitti ansiokkaasti huomiota siihen, että eduskunta on viime vuosina muuttunut lakitehtaaksi. Säädetään yhtä ja toista pientä, mutta aikaa kokonaisuuden tarkastelulle on vähän. Harva meistä osaa katsoa 20 vuoden päähän päätöksenteossaan – tyydymme vain vaalikauden mittaisiin projekteihin. Uudistamme vähän uudistamisenkin vuoksi. Työn organisoinnissa, johtamisessa ja johdonmukaisuudessa on paljon parannettavaa. Juuri nyt Suomella olisi tähän erityisen vähän varaa.


VAIKEAT talouden ajat vaativat pitkäjänteisiä ratkaisuja. Se pitää muistaa myös kuntatasolla, jossa on käynnissä kivuilaiden talouspäätösten kausi ja valtava paine valtakunnan tasolta liittymisiin ja uusiin rakenteisiin. Samalla tuottavuden paineessa väkeä vähennetään.

Eräs kunnanjohtaja totesi turhautuneena käyttäneensä työajastaan leijonanosan kunta- ja sote-uudistuksen selvityspapereihin ja lausuntoihin, työryhmiin ja kokouksiin. Hän totesi, että jos tuon saman ajan samat virkamiehet ja luottamushenkilöt olisivat käyttäneet vaikkapa kunnan elinkeinoelämän kehittämiseen ja uusien yritysten houkuttelemiseen, olisi Suomen kuntakenttä ihan toisessa tilanteessa.


AIKA on arvokasta valuuttaa. Mihin sitä kulutammekaan? Loma-aikanakin tätä sopii pohtia. Kesällä parhaita hetkiä ovat ne, jolloin aika tuntuu valuvan tiimalasin hiekkana verkkaiseen tahtiin. Pilvetöntä taivasta nurmikolta tuijotellessa tai saunan lauteilla loikoillessa aika saa uuden perspektiivin.

Heinäkuun toinen kohokohta oli viikko, jolloin rannekellostani loppuivat patterit ja otin sen kädestä pois kokonaan. Eipä ollut kiiruita. Saattoi syntyä joku ajatuskin.



(Julkaistu Loimaan Lehdessä 25.7.2013)