Omaishoito on lähimmäisenrakkautta

Radiosoitossa tiheään pyörivä Samuli Putron rakkauslaulu "Olet puolisoni nyt" kuvastuu mielessäni kahden ikäihmisen tarinaksi, jossa toinen hoivaa sairastunutta puolisoaan. Jokaisellehan laulut herättävät erilaisia mielikuvia - minulle Putron kappale on kaunis ja realistisen väkevä tulkinta omaishoitajan arjesta ja parin yhteisistä muistoista.
 
"Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään."
 
Hoito- ja hoivatyölleen yhteiskunnan tukea saavia omaishoitajia on tällä hetkellä 40 000. Ikääntyvässä Suomessa määrä voisi olla - ja tulevaisuudessa toivottavasti on - paljon suurempi.
 
Omaishoito on sekä inhimillisesti että yhteiskunnan talouden kannalta hyvä juttu. Sen kehittäminen palvelee oikealla tavalla uuden vanhuspalvelulain keskeistä tavoitetta kotona tapahtuvasta hoidosta. Uskon, että jokainen meistä haluaisi mahdollisimman pitkään saada tulla hoidetuksi omassa kodissa, omien huonekalujen, valokuvien ja maisemien keskellä.
 
On kuitenkin muistettava, että omaishoidettavia voivat olla muutkin kuin ikääntyneet ihmiset. Moni hoitaa myös sairasta lastaan tai muutoin sairastunutta tai vammautunutta läheistään. Myönnettävä myös on, että omaishoidon puolesta on helppo puhua, mutta kaikista meistä ei ole siihen käytännössä. Ajatuksena kaunis ja lähimmäisenrakkautta pursuava omaishoito on raskasta, sitovaa ja hoitajan henkisiä sekä fyysisiä voimavaroja vuorokauden ympäri koettelevaa arjen työtä.
 
Nykyisellään omaishoidon kriteerit vaihtelevat eri kunnissa. Kun laki ei toistaiseksi sido kuntia, on eri puolilla Suomea kunnissa päädytty järjettömiin säästöratkaisuihin. Omaishoidon tukipäätöksiä on jätetty tekemättä, saamisen kriteereitä tiukennettu ja tukia lakkautettu. Juuri tuon lyhytnäköisempää politiikkaa on vaikea keksiä. Päättäjät löytävät vaikeasti sairaat ja huonokuntoiset kuntalaiset vuodeosastolta kotien sijaan - ja se maksaa paljon omaishoidontukea enemmän.
 
Kataisen hallituksen ohjelmaan kuuluu omaishoidon kansallinen kehittäminen. Hyvä niin. Valitettavasti tulokset ovat toistaiseksi erittäin laihoja, vain työryhmien kokoisia.
 
Keskusta muiden tahojen mukana antoi kesän aluksi  lausuntonsa hallituksen valmisteleman omaishoidon kehittämisohjelman väliraporttiin. Keskustan mielestä on itsestään selvää, että omaishoidon tukipalvelut järjestetään lähipalveluina kotikunnassa. Kunnalla on paras asiantuntemus oman alueensa vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten tilanteeseen, kunnassa käytössä oleviin voimavaroihin ja tukipalveluihin. Kunnissa on kuitenkin oltava riittävästi henkilöstöä sekä omaishoidon tukipalvelujen tuottamiseen että neuvontaan ja ohjaukseen. Omaishoitajat kun tekevät vaativaa ja vastuullista työtä yksin ja yleensä ilman ammatillista osaamista.
 
Omaishoitajia koskevan tukipalkkion maksaminen sen sijaan tulee Keskustan pitkäaikaisen tavoitteen mukaisesti siirtää Kelan hoidettavaksi. Se takaa omaishoitajien yhdenvertaisen kohtelun. On sääli, että uusi peruspalveluministeri Huovinen tuntuu suhtautuvan ajatukseen penseästi.
 
Syytä on myös kiinnittää huomiota työssäkäyvien omaishoitajien aseman parantamiseen ja hyvien käytäntöjen levittämiseen työpaikalta toiselle. Työnantajien tulee tukea työntekijöidensä mahdollisuuksia ryhtyä omaishoitajiksi työnteon ohella. Työelämän pitää tulevaisuudessa joustaa lastenhoidon ohella ikääntyneiden vanhempien hoivaan. Tällöin aito yliskukupolvisuus yhteiskunnassa toteutuu ja taloudellisestikin jäädään taatusti plussan puolelle.  


Lähimmäisenrakkauden teot maksavat aina itsensä takaisin.