Toimivien sosiaali- ja terveyspalvelujen ohella moni meistä määrittää hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiveksi laadukkaan perusopetuksen. Suomalaisesta tasa-arvoisesta koulujärjestelmästä sietääkin olla ylpeä. Sen toteuttamisesta vastaavat kunnat.
Kataisen hallituksen ilonpilkahduksiin lukeutuu valtion erityisavustus kunnille opetusryhmien pienentämiseksi. Rahaa tähän hallitus on varannut tälle ja ensi vuodelle 60 miljoonaa euroa. Luokkakokojen järkevöittämisellä tavoitellaan - aivan oikein - perusopetuksen laadun parantamista. Monet kunnat ovat anomuksesta saaneet rahapotista tukea ja sitoutuneet samalla opetustoimen asioiden parantamiseen.
Käytännön kuntaelämässä päättäjien arvovalinnat kulkevat päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi kotikaupunkini Turku päätti puolueiden yhteisellä sopimuksella kasvattaa perusopetuksen luokkakokoa 1, 5 oppilaalla. Tällä tavoitellaan miljoonasäästöjä - eli vähemmän palkattavia opettajia. Samassa maakunnassa Salo puolestaan lomauttaa opettajia. Vastaavia esimerkkejä löytyy eri puolelta Suomea.
Vertailun vuoksi on hyvä todeta, että esimerkiksi opettajien ammattijärjestö OAJ on vaatinut luokkakokojen säätämistä lailla ja ehdottaa, että erityistä tukea vaativa yksittäinen oppilas laskettaisiin luokkakokomääritelmissä kahdeksi, jolloin erityisoppilaiden opetukseen jäisi tarvittavan verran aikaa opettajilta.
Oli korvamerkityistä valtionosuuksista mitä mieltä tahansa, on kuitenkin järjetöntä jättää valtion suoma mahdollisuus hyödyntämättä. Nyt nimittäin käy niin, että leikkauspäätösten seurauksena kyseinen valtionavustus evätään Turun kaltaisilta kunnilta pois. Turussa summa on ollut 2,5 miljoonaa euroa. Miten ihmeessä voi siis säästää, jos samalla menettää valtion tukea? Näin kuulemma kuitenkin tapahtuu.
Valtion ja kuntapäättäjien polut käyvät eri suuntiin. Korulauseet kuitenkin ovat kaikilla samoja; lapsiin ja nuoriin pitää satsata, sillä se on sijoitus tulevaisuuteen. Mutta tehdäänkö näin käytännössä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti