Ennustamisen lajeista vaikein

(Julkaistu Suomenmaassa 18.2.2014)

Aika ajoin on varsin virkistävää päästä pohtimaan tulevaisuutta vähän suuremmassa aikaikkunassa. Tähän viimeisimmäksi mahdollisuuden tarjosi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Juha Kaskisen puheenvuoro kotimaakuntani edustajille viime viikolla.

Sanotaan, että ennustamisen lajeista vaikein on tulevaisuuden ennustaminen. Siksi on varsin hyvä, että keskuudessamme on ihmisiä, jotka työkseen keskittyvät sitä fundeeraamaan. Heillä on aikaa ja älyä toivottavasti nähdä myös muutosten hiljaiset signaalit. Puolueissa tätä työtä pitäisi seurata ja tukea erityisen tarkkaan. 

Oma arvonsa tässä työssä on myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla, joka on maailmanlaajuisestikin harvinainen osa parlamentin työtä. Meillä päättäjillä pitäisi vain olla enemmän aikaa, kärsivällisyyttä ja herkkyyttä pysähtyä muuttuvan maailman ihmeellisyyksien ääreen. Liian usein nämä väistyvät päivittäisen hurlumhein varjoon.

Tulevaisuuden pohtiminen vähän hirvittääkin. Se pitää sisällään muutoksia, johon ei suorilta osaa olla valmis. Menneeseen – tai edes nykyhetkeen – olisi niin mukava tuudittautua. Juuri kun kuvittelee sisäistäneensä teknologian viimeisimmät muodot, huomaa niiden olevan jo auttamattomasti vanhentuneita. Vain muutos on siis pysyvää.

Osa maailman muuttuvista ilmiöstä on ollut tiedossamme jo pitkään. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, niukkenevat luonnonvarat ja taistelu energiasta, kaupungistuminen, maailman kaksinapaisuuden muuttuminen moninapaisuudeksi ja uusien nousevien maiden vaikutusvallan kasvu. Osana tätä kaikkea koko talousjärjestelmämme tulee haastetuksi – olemme valumassa kohti hitaan kasvun aikaa, jossa Euroopalla on riski jäädä jalkoihin. Iso kysymys on, olemmeko osanneet varautua näihin?

Eurooppalaisittain suuri muutos on väestön ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet. Suomi toimii tässä koelaboratoriona muulle maanosalle. On rehellistä myöntää, että aivan kaikin tavoin emme ole osanneet tähän valmistautua – tai sitten emme ole halunneet nähdä tosiasioita. Siksi nyt käsillämme on talouden kestävyysvaje, jonka ratkaisemiseen ei valitettavasti riitä vain talouden orastava kasvu tai viennin elpyminen. Koko hyvinvointijärjestelmämme on niistäkin huolimatta sovitettava ikääntyvän Suomen tarpeisiin ja pidettävä hoivalupauksesta kiinni niukemmilla varoilla.

Osana tulevaisuuden pohdintaa pitää haasteiden lisäksi tunnistaa myös mahdollisuudet. Siinä vasta ikääntyvä Suomi voikin näyttää voimansa. Ei liene pieleenmenevää ennustaa, että tulevaisuuden Suomessa harmaiden panttereiden voima jyllää. Neljän sukupolven Suomi, jossa eletään pidempään kuin koskaan ennen voi olla myös vahvempi kuin koskaan ennen.

Maailman muutoksista ja tulevaisuuden ennusteista nostan esiin vielä ruokaturvan. Puhdas ruoka on tulevaisuuden vahva kilpailuvaltti. Sille suuntaa näyttävät kuluttajat. Ruokaturvan korostuminen on huikea mahdollisuus Suomelle, aivan samoin kuin biotalous laajasti ymmärrettynä. Keskusta julkaisee lähiaikoina omat linjauksensa ruokaturvaa koskien. Puolueista juuri meillä on vahvin osaaminen ja asiantuntemus globaalin ruokaturvallisuuden edistämiseen.

Osana muutoksen ymmärtämistä erityistä herkkyyttä tarvitaan arvojen muuttumiselle. Se voi joskus tehdä kaikkein kipeintä. Ja niissä jatkuvuutta ja pysyvyyttä saa – oikeastaan pitää – myös puolustaa.

Kaikesta pohdinnasta huolimatta tulevaisuus silti taatusti yllättää meidät.  Siitä esimerkiksi käy kaksi kohtalokasta lausahdusta menneisyydestä. IBM:n puheenjohtaja Thomas Watson totesi aikanaan: ”Käsittääkseni maailmassa on markkinoita noin viiden tietokoneen myymiselle.”  Warnerin elokuvayhtiöveljesten mykkäfilmien aikakauden arvio vuodelta 1927 puolestaan oli: ”Kuka kumma nyt haluaisi kuulla elokuvatähtien puhuvan?”