Valmistelussa olevista laeista on tulossa kuntien
henkilöstön kannalta epäoikeudenmukaisia. Toisin kuin
kuntarakennelaissa, ehdotus laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisestä ei sisällä henkilöstön irtisanomissuojaa. Keskustan
varapuheenjohtaja Annika Saarikko on jättänyt aiheesta kirjallisen
kysymyksen.
”Aikanaan Keskustan johdolla toteutetussa kunta-
ja palvelurakenneuudistuksessa (Paras-hanke) sosiaali- ja
terveydenhuollon uudelleenjärjestelyt rinnastettiin
kuntaliitostilanteisiin, jolloin irtisanomissuoja ulotettiin koskemaan
koko
kunta-alan henkilöstöä”, muistuttaa Saarikko.
Kuntatyöntekijöitä ja erityisesti sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöstöä, ollaan nyt ajamassa eriarvoiseen asemaan.
Uudistuksessa sote-vastuukunnalle olisi siirtymässä koko sote-alueen
henkilöstö, joka jaettaisiin kahteen kastiin.
Henkilöstöä kohdeltaisiin kunnassa saman
toimialan ja samaa työtä tekevien kesken eri tavalla riippuen siitä,
tuleeko henkilö liitoskunnasta tai esimerkiksi
sairaanhoitopiiri-kuntayhtymästä tai onko hän jo hallituksen kaavaileman
uuden
sote-vastuukunnan palkkalistoilla.
Kuntauudistusta ohjaavassa kuntarakennelaissa
viiden vuoden irtisanomissuoja on säilytetty, mutta sote-uudistusta
ohjaavasta sote-lakiluonnoksesta se on poistettu. Molemmissa
uudistuksissa kunnissa on esitetty kritiikkiä irtisanomissuojaa
kohtaan. Tässä taloustilanteessa kuntien kritiikki on ymmärrettävää,
mutta työntekijöitä on kohdeltava samalla tavalla, oli irtisanomissuojaa
tai ei, taustayhteisöstä riippumatta.
”Sekavuus henkilöstön asemasta ei edistä
sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista ja palveluiden kehittämistä
eikä lisää henkilöstön muutosvalmiutta. Päinvastoin, se kannustaa
osaavaa henkilöstöä hakeutumaan yksityisen sektorin palvelukseen”,
toteaa Saarikko.
Mielipiteeni kunta- ja sote-uudistuksesta: Kannatan näitä.
VastaaPoistaNyky-Suomi on kuin Englanti oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa teollisen vallankumouksen alkaessa, jolloin vastustus ei olisi kannattanut, vaan järeät sopeutumistoimet. Voittajia olivat nopeat sopeutujat - ne tavoittivat parhaan hyödyn, olipa sitten kyse valtioista, yrittäjistä tai ammattikunnista. Teollinen kumous alkoi hiilellä tuotetun höyryvoiman käytöstä ja automatisoinnista. Tuli sähkövalo ja -voima, junat, metallitekniikka jne. Kaikki mullistui, kuten nykyään atk:n seurauksena. Seurasi myös työttömyyttä ja yhteiskunnallista erimielisyyttä. Tunnetuin kiista on kutomakone Kehruu-Jennyn työtaistelu 1770-luvulla. Keksinnöllä siitä saatiin tuottoisampi vähemmällä työvoimalla. Kutomoväki vastusti uusien koneiden käyttöönottoa, koska se vähensi työväen määrää. Omistaja halusi ottaa käyttöön tuottoisan koneen. Lopputulos: kutomoiden määrä kasvoi Englannissa ja samoin työntekijöiden kysyntä. Syntyi kangastuotannon suurvalta. Toisin olisi käynyt, jos kansa olisi asettunut kutomo-väen kannalle ja kieltänyt uudenlaiset Jennyt. Suomi tästä oppikoon: Riivatun tehokkaasti miettimään, löytämään ja toteuttamaan sopeutumiskeinoja uusissa olosuhteissa. Huomattavaa olosuhteiden muutos. Suomessa keksittävä miten atk-tekniikkaa ja ohjelmointia sovellettaisiin kunta- ja soteorganisaatioiden uudistamisessa.
Aikanaan kaupunkeja ja kauppakeskuksia syntyi kirkkojen lähelle, koska väki kävi kirkossa, kun käyntipakkokin oli. Perässä seurasi asutus. Kirkkoja rakennettiin hevosten kyytikyvyn mukaan. Sitten tuli junat ja autot - ja kirkko-käynnit vähenivät. Niinpä kaupat muuttivat kirkolta ensin rautatieasemille ja sittemmin autoteiden solukohtiin. Myös virastoasiointia oli ja nekin sopivan hevosmatkan päässä, kun kuntiakin noin 1850 lisättiin. Nyt organisaatio voitaisiin uudistaa, kun ei enää tarvita hevosta, eikä edes autoa eli käyntiäkään kuin harvoin. Kuntatoimissa on hyvin monenlaisia toimia ja siksi joidenkin asioiden organisaatio voisi olla hyvinkin laaja alueeltaan ja joidenkin toisten asioiden hoito toimisi toisenlaisella organisaatiolla eli ehkä pienemmällä ja asioiden laatuun nähden speciaalimmalla tavalla. Vastuukunta-ajatusta vierastan, koska siinä on paljon sitä vanhaa kirkonkylämallia eli kaikilla kunnallisilla asioilla pitäisi olla joku YHTEINEN alueellinen keskuskunta. Eihän kunnilla ole maalikauppoja tai kangaskauppojakaan organisaatiossaan, vaikka asioivat niissäkin. Tarkoitan, että eri kunnallisia asioita hoitavat viranomais-organisaatiot voivat toki kommunikoida keskenään siitä huolimatta miten laaja kukin on. Yksityisten ostopalveluiden suhteen olen kriittinen. Organisaatioita suunniteltaessa variaatiota löytyy paljon.
Monet asiat aina muuttuvat, mutta yhteiskunnan, ammattiliittojen, yrittäjien, puolueiden ym. vain pitää huomata muutoksen ilmeneminen ja keksiä uudet sopeutumistavat, eikä pullikoida vastaan, sillä siinä käy takuuvarmasti huonosti. Kehruu-Jennyjen työntekijöiden siis pikemminkin kannatti käyttää aikansa uusien kutomokoneiden käytön opetteluun, kuin uusien koneiden vastustamiseen. Vanhojen kutomokoneiden omistajien kannatti hankkia itse oma kone, kuin jättää se hankkimatta ja uusiin oloihin sopeutumatta.
Opposition kannattaa nyt panostaa sopeutumiskeinojen pohtimiseen ja ideoimiseen, eikä massiiviseen hallituksen vastustamiseen. Sitten kun/jos Kepu pääsee/joutuu hallitusvastuuseen, pitää olla valmiita päätösehdotuksia uusista organisaatioista toimeksi pantavana, eikä vain muistomappeja hauskasta sanamiekkailusta hallitusta vastaan. On pidettävä aivoriihi toisensa jälkeen. Uudistukset eivät välttämättä ole läheskään aina leikkauksia, vaan jopa uusia investointeja ja pitääkö kaikissa kunnissa tehdä kaikkia kunta-alan toimia. Kehruu-Jennynkin aikakausi merkitsi huimia uusia investointeja teollisuuteen ja infrastruktuuriin - ja siitäpä Englannin hyvinvointi vain kasvoi - ei se leikkauksin tapahtunut. Hus, hus Kepu - aivoriiheen siitä - ja lääkärit mukaan soteasioita kommentoimaan !