Hanke-Suomi

(julkaistu Suomenmaassa 25.11)

Viikonlopun puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa puheenjohtaja Juha Sipilä totesi Suomen olevan hankkeiden ja selvitysten luvattu maa.

Näin todella on. Sipilä viittasi puheessaan maan hallituksen työskentelytapaan, jossa liki satasivuinen hallitusohjelman teksti muuntuu neljän vuoden aikana kymmeniksi, jopa sadoiksi työryhmiksi. Kun puolueiden neuvotteluissa on tukalaa, on laiha kompromissi kirjata ylös toive "selvittää" tai "kehittää" jotakin asiaa. Sipilä totesi perustellusti, että tekijät turhautuvat, kun selvitystyö ei johda aitoihin toimenpiteisiin.

 Kyse on johtajuuden puutteesta. Jos ministeri sitoutuisi aidosti jokaiseen työryhmään, jonka allekirjoituksellaan päättää perustaa, voisi niiden työskentely olla tuloksellisempaa. Nyt virkamiehistöä ja asiantuntijoita istutetaan työryhmissä, jotka eivät johda mihinkään.

 Timanttisin esimerkki tästä lienee sosiaali- ja terveysministeriön alla tehty selvitystyö vaalien alusaikana torikeskusteluista tutuksi tulleen eläkkeiden taitetun indeksin palauttamisesta. Kun ei ollut uskallusta poliittisesti johtaa ja sanoa, että sen palauttaminen ei ole realismia, oli helppo puolivillaisesti luvata aiheesta työryhmä, joka tietenkin päätyi siihen lopputulokseen, ettei palauttaminen ole mahdollista. Että näin.

Selvitysten, hankkeiden ja työryhmien Suomi ei rajaudu vain valtionhallintoon. Olen mukana useiden kansalaisjärjestöjen hallinnossa, jossa sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden ajasta aivan kohtuuttoman suuri osuus kuluu erilaisten hankehakemusten laatimiseen ja projektirahojen anomiseen. Toiminta pirstaloituu, työsuhteet ovat määräaikaisia ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaakin on hankala kirjoittaa. Missä on kokonaisuus? Mihin projekti liittyy, mihin suureen kuvaan se kytkeytyy?

 Taustalla vaikuttavat niin omat kansalliset rahavirrat kuin EU:n rahoitusjärjestelmätkin. Hankkeiden Suomea on helppo perustella kokeilemisen, uskalluksen ja uuden luomisen eetoksella, mutta todellisuudessa voi olla kysymys uskalluksen puutteesta. Tuntuu kuin emme uskaltaisi sitoutua kunnolla mihinkään. Hanke alkaa, hanke päättyy. Välissä on työllistetty, kehitetty, innovoitu ja ideoitu. Mitä jää jäljelle?